Paniikki.

Kolme työpäivää jäljellä. Kaksi designoitu 8-9.30 yhteen arkistoon, 10-14 toiseen arkistoon, ja 14.15-16.00 kolmanteen, kunnes joko mennään kirjastoon tai palataan yhteen arkistoon 21.00 saakka. Paitsi huomenna, jolloin hengaan täällä mahdollisimman monta tuntia.

Tiedän jo nyt, että vielä vähintään kerran on palattava. Yksi arkistotäti otti ja putosi hevosen selästä, joten arkiston ovet eivät ole viikkoon avautuneet. Se on oikeastaan helpottavaa, koska se tarkoittaa että materiaalia ei kyennyt käymään läpi itsestä johtumattomista syistä. Joten aikaa riitti muun materiaalin tutkimiseen enemmän.

Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vaikka väikkärin ekassa mallissa tulee olemaan merikissan mentäviä aukkoja, siinä ei kuitenkaan tule olemaan merileopardin mentäviä aukkoja. Ränttäisin mielelläni siitä, kuinka ikävää hommaa arkistotutkimuksen tekeminen on, mutta on se aika kivaa kuitenkin. Tästä tulee vielä pitkä yö, ja huomiseksi ei ole enää puhtaita vaatteita, kun pesukonetta ei saa  käyttää enää iltakymmenen jälkeen.

Olen sitten huomenna sekä tomuinen että vanhanhajuinen ihan omin avuin.