Ja huonekalut ei kun lisääntyvät. Valitettavasti eivät kuitenkaan luonnollisella metodilla ja kotisynnytyksellä, vaan pakaten, roudaten, kantaen ja purkaen.

Jos Ikean huonekaluissa on se hyvä puoli, että ne ovat kompaktia kannettavaa, vanhoissa huonekaluissa parasta on se, että niitä ei tarvitse koota. Paitsi jos niistä on purettu kaikki mahdolliset irtoavat osat kantourakan helpottamiseksi. Kaapin tapauksessa siis ovet, laatikot ja hyllyt. Kokonaista kaksitoista ruuvia piti väännettämän kaapin valmistamiseksi. Nerokasta. Ja siihen saa nojaillakin ilman kaatumisenpelkoa.

Yksi nojatuoli menetti myös yhden naulan, mutta muuten tulivat perille ehjinä. Ja säätäminen alkoi taas. Vekslasin kirjat hyllystä kaappiin ja laatikoista hyllyyn. Hyllyn koristelin lampulla ja kaapin viherkasveilla. Täällä alkaa olla jo oikein kodikasta. Erityisesti jos pyrkii jättämään huomiotta Rakkaimman surffilaudalla koristeleman ns. rojunurkan, johon puoliintumisprosessin jälkeen loppusijoittuu lukunurkka eli olohuone. 

Olen ihan ihastunut tähän asuntoon ja parisuhde-elämään. Onkin siis aika matkustella tutustumaan Turun yliopistoon ja haparoida maisterinopintojen ihmeelliseen ja ennaltakokemattomaan maailmaan. Olen yhtä innoissani kuin ekalla kerrallakin. Toivottavasti käy tälläkin kertaa hyvä tuuri, ja löytyy päheitä tovereita omasta tuutoriryhmästä.