Nyt on kuulkaa jalkapallon MM-kisat.
Elävässä elämässä tämä
tarkoittaa, että liput liehuvat niin autojen antenneissa, talojen
ikkunoissa kuin ihmisten vaatteissakin. Kaikissa paikallisissa
rättiliikkeissä on tarjolla pääasiassa eri lippujen värisiä vaatteita,
ja jotkut mielikuvituksekkaat paikalliset osaavat jopa yhdistää
punaisen t-paidan mustiin sortseihin ja keltaiseen bandanaan.
H&M:llä ovat jo MM-bikinit ja -topit tarjouksessa. Ruokalassa
jälkiruokia koristavat pienet saksanliput.
Audiovisuaalisessa
elämässä MM-kisat ovat parhaimmillaan. Otteluita voi seurata torien
ilmaisscreeneiltä, kapakoiden laajakulmateleviissioista ja ohiajavien
autojen radioista. Tällain opiskelija-asuntolassa on mahdotonta elää
seuraamatta kisoja. Jänisräikkien ja ihmisten karjunta ylittää
korvatulppieni melunestokapasiteetin jokaisen maalin aikana, jos
kyseessä ei ole Saksan peli. Jos kyseessä on Saksan peli, yhtäjaksoista
melua kestää kolmisen tuntia, kaksi ja puoli peliin liittyen ja puoli
kun ihmiset hakeutuvat ulos ja ravitsemusliikkeen suuntaan.
Minua on jo varoitettu, että huomenna on Saksa-Puola. Tämä on
kiertokautta varsin onnekasta. En millään viitsisi vääntää yhtä
referaattia kasaan, mutta kirjastossa on oletettavasti mukavan
hiljaista muuhun elinympäristöön verrattuna, joten siellä istunee ihan
ilokseen.
Jotain terveellistä kisoissa kuitenkin on. Edelleen
saksalaisuudestaan jokseenkin apologeettiset paikalliset voivat
ilmaista kansallisiloa ja -ylpeyttä ilman että he kokevat sivulauseessa
tarvetta hävetä maansa menneisyyttä. Minä sen sijaan olen ollut
jatkuvasti huonolla tuulella tänne palattuani, vaikka aurinko paistaa.
Vielä pitäisi muutamia viikkoja jaksaa, ja sitten voin nostaa
kutreiltani pyhimysmarttyyrikruunun ja jatkaa elämääni. Oikeesti, missä
vaan pystyy asumaan useita kuukausia.
tiistai, 13. kesäkuu 2006
Kommentit