Nyt on kuulkaa jalkapallon MM-kisat.

Elävässä elämässä tämä tarkoittaa, että liput liehuvat niin autojen antenneissa, talojen ikkunoissa kuin ihmisten vaatteissakin. Kaikissa paikallisissa rättiliikkeissä on tarjolla pääasiassa eri lippujen värisiä vaatteita, ja jotkut mielikuvituksekkaat paikalliset osaavat jopa yhdistää punaisen t-paidan mustiin sortseihin ja keltaiseen bandanaan. H&M:llä ovat jo MM-bikinit ja -topit tarjouksessa. Ruokalassa jälkiruokia koristavat pienet saksanliput.

Audiovisuaalisessa elämässä MM-kisat ovat parhaimmillaan. Otteluita voi seurata torien ilmaisscreeneiltä, kapakoiden laajakulmateleviissioista ja ohiajavien autojen radioista. Tällain opiskelija-asuntolassa on mahdotonta elää seuraamatta kisoja. Jänisräikkien ja ihmisten karjunta ylittää korvatulppieni melunestokapasiteetin jokaisen maalin aikana, jos kyseessä ei ole Saksan peli. Jos kyseessä on Saksan peli, yhtäjaksoista melua kestää kolmisen tuntia, kaksi ja puoli peliin liittyen ja puoli kun ihmiset hakeutuvat ulos ja ravitsemusliikkeen suuntaan.

Minua on jo varoitettu, että huomenna on Saksa-Puola. Tämä on kiertokautta varsin onnekasta. En millään viitsisi vääntää yhtä referaattia kasaan, mutta kirjastossa on oletettavasti mukavan hiljaista muuhun elinympäristöön verrattuna, joten siellä istunee ihan ilokseen.

Jotain terveellistä kisoissa kuitenkin on. Edelleen saksalaisuudestaan jokseenkin apologeettiset paikalliset voivat ilmaista kansallisiloa ja -ylpeyttä ilman että he kokevat sivulauseessa tarvetta hävetä maansa menneisyyttä. Minä sen sijaan olen ollut jatkuvasti huonolla tuulella tänne palattuani, vaikka aurinko paistaa. Vielä pitäisi muutamia viikkoja jaksaa, ja sitten voin nostaa kutreiltani pyhimysmarttyyrikruunun ja jatkaa elämääni. Oikeesti, missä vaan pystyy asumaan useita kuukausia.