Söin tänään ruokaa, joka oli nimeltään Gebacktenes Camembert.
Leivityksen sisällä oli kuitenkin brietä, joka ei ollut mitenkään
iloisimmillaan puolilämpöisenä, valuvana ja
persiljakastikelammikossa. Kerranhan sitä vaan eletään, totesin,
ja hankin kerralla korkean kolesterolin. Ajattelin varmistella
tukkeutuneen suoniston maapähkinävoi-banaanieväsleivillä huomenna.
Ruokailu tapahtui kello 12, kahdeksantuntisen koulupäiväni
puolivälissä. Saksan tunti alkoi tasan kahdeksalta, tanskan tunti tasan
kymmeneltä ja kaksituntisen hyppärin jälkeen olivat vuorossa seminaarit
Johdatus tieteenhistoriaan ja Evoluutiobiologian filosofia. Ensin
mainitulta jäi lähinnä mieleen hermostunut dosentti.
Toinen
oli tosi outo kokemus kokonaisuudessaan. Ensinnäkin dr. Levit saapui
paikalle yhtä ajoissa kuin minäkin, ja kertoi järjestäneensä minulle
lounaan lauantaiksi yhden ruotsalaisen professorin luona, koska olin
kertonut Levitille osaavani puhua ruotsia ja ruotsalainen professori
kaipaa juttuseuraa. Olin niin hämmentynyt, etten oikein osannut sanoa
mitään. En pysty mitenkään kuvittelemaan lounastilannetta mukavaksi:
kysyin onko prof. ruotsalaisella perhe myös täällä, mutta ei kuulemma
ole. Kysyin myös, että haluaisiko prof. ruotsalainen puhua useampienkin
henkilöiden kanssa ruotsia, tunnen pari norjalaista vaihtaria jotka
voisi myös kutsua. Mutta Levit totesi, että kiitos ei.
Joudun siis mahdollisesti syömään yksinäni kahden vanhemman
mieshenkilön seurassa toisen mieshenkilön kotona ruotsia puhellen, mikä
suoraan sanoen hirvittää. Tai sitten prof. ruotsalaisella on
naisseuralainen, jolloin minusta muokkautuu tilanteen johdosta
ikäänkuin dr. Levitin seuralainen, mikä on suoraansanoen iljettävää.
Yritin kysyä missä prof. ruotsalainen asuu, Levit kertoi tulevansa
hakemaan minut jostain, koska sinne on vaikea löytää. Mahdollisesti
Levit haluaa olla vaan mukava ja auttaa tuttujaan verkostoitumaan. En
ole varma haluanko ottaa asiasta selvää.
Niinpä olen
loppupäivän sitten mietiskellyt, miten pääsen tilanteesta eroon ilman
että kukaan pahastuu liikaa. Ajattelin ensiavuiksi syyttää flunssaa ja
jäädä kotiin, mutta se ei varsinaisesti auttaisi, koska viikonloput
tuntuvat tässä lineaarisessa aikakäsityksessä seuraavan toisiaan. Että
ehkä on vaan pakko mennä. Onneksi aika on viideltä lauantaina, joten
pystyn sanomaan etukäteen sopineeni jotain muuta kello seitsemäksi,
jonne on pakko mennä. Sitten ei tarvitse kärsiä kuin kaksi tuntia, jos
tilanne on kamala.
Tilanne on myös huonosti selvitettävissä
siksi, että kollegalle ei ole kovin helppo livauttaa
puolihuolimattomasti juttua poikaystävästä. Voisin tietysti jättää
koneeni näytönsäästäjänä olevan suggestiivisen kuvan päälle kun teen
töitä huoneessani, mutta en varsinaisesti halua kutsua Levitiä
käväisemään työhuoneessani mistään syystä, ettei siitä tule väärää
käsitystä tai pahimmassa tapauksessa jopa tapaa. Onpas taas yksi syy
muistaa aina teititellä vanhempia ihmisiä, se pitää yllä onnellista
distanssia.
No jaa, jos tulee jotain ongelmia, voin
luullakseni mennä kysymään Breidbachilta työtilaa muualta, vaikka
internetin puutteen vuoksi. Ja Evoluutiobiologian filosofian
seminaarikin tapahtuu vain kolme kertaa. Mutta harmillista tämä
tällainen kulttuuristen nyanssien, ihmishierarkian ja suhdeverkoston
yhteisvaikutuksen pohdinta. Päähän sattuu ja nenä on tukossa.
tiistai, 25. lokakuu 2005
Kommentit