Lyhytkertomus meni ihan hyvin, sain ihmiset hymyilemään pariin otteeseen ja opettajatar kehui jälkikäteen.
Aamukymmenen jälkeen alkoi ilmeisesti kuume nousta, koska en muista
juuri mitään tanskantunnilta. Voinemme kuitenkin turvallisin mielin
olettaa, että läpiä päähän siellä on taas tullut puhuttua, ja vielä
ruotsalaisella aksentilla, niin että on onneksi ollut huomattavan
vaikea ymmärtää.
Tanskantunnin jälkeen kävin lounaalla toisen
paikallisen suomalaisen kanssa. Ruokapuheina olivat allergiat ja
atooppinen ihottuma, kerrankin jonkun muun kuin omasta aloitteestani.
Tämän jälkeen käväisin kirjastossa pettymässä. Löysin yhden vängän
tutkijan, jonka jutut olivat otsikkojen perusteella ältsin päheitä.
Sääli ettei sisältö vastannut otsikoita. Päätin kopioida kuitenkin
yhden kirjan varmuuden vuoksi, mutta kopiokoneille oli aivan sikamainen
jono.
Kirjastosta ulostauduttani kirmasin ympäri keskustaa
yhä kuumeisemmin, yrittäen löytää sukulaisihmisille joululahjoja.
Kaikki kivat tuntuivat olevan sitä laatua, joka särkyy takuuvarmasti
kotimatkan aikana. Tästä suivaantuneena päätin ostaa
lautasliinaenkelikuvioitua krääsää vähintään yhdelle sukulaiselle.
Huomenna arvotaan onnellinen voittaja.
Loput saavat pahaa
suklaata. Ja lasinsirpaleita ja pikaliimaa. Ja katsoa mun lomakuvia
puolitoista tuntia putkeen ja siihen vielä pikauusinta parhaista
paloista. Perhejoulu, sano. Askarrellaan yhdessä lämmin joulutunnelma.
Toukotaika-setätäti näyttää mallia.
Vähänkö on kivaa päästä takaisin Suomeen, jossa ihmiset hymyilevät ja nauravat. Jopa itselleen.
keskiviikko, 7. joulukuu 2005
Kommentit