Arvatkaa huviksenne, oliko Dresdenissä tänään lämpöä juuri nollan
yläpuolelle, niin että vesi tuli taivaalta varsin vetisenä kamana
eritysesti meikäläisen niskaan. Onneksi Dresdenin salaojitus ei
kuitenkaan toimi, niin että jalat kastuivat perusteellisesti myös.
Olishan se suunnattoman epistä niskaa kohtaan, jos se olisi ruumiin
ainoa läpimärkää vääryyttä kokeva kohta.
Päivän nerokkuuksia oli esimerkiksi bussikuskin hyvin seksistinen mutta
hellyyttävästi camp-henkinen musiikkimaku. Aina kun bussissa heräili,
korviin tulvi Kylliä, Cheriä, Madonnaa Spice Girlsiä yhdessä tai
erikseen. Lallallat vaan siihen suuntaan.
Lisäksi olin
ilmeisesti kahdessa kuukaudessa kypsynyt vihdoinkin aktualisoimaan
itselleni äidin lahjoittaman digi-kameran. Kiitos äiskä. Malli on ollut
tiedossa jo kesästä lähtien, mutta olenpahan vaan kärvistellyt ilman,
koska kalliiden, helposti epäkuntoutuvien ja rikkoutuvien asioiden
hankkiminen on niin raastavaa, jos on tottunut pihistelemään. Sain kuin
sainkin kamerani kaupasta melkein halvemmalla kuin netistä, Canon A520
245 € laukulla ja 512mB muistikortilla. Nyt en uskalla testata sitä,
koska siinä saattaa olla jotain vikaa ja joudun pettymään. En ole
varsinaisesti elektroniikkakammoinen, pelkään pettymyksiä ylipäänsä,
erityisesti jos olen väsynyt.
Toin Clairelle tuliaisena
itäfriisiläistä teetä, vedimme sitä pari kupillista englantilaiseen
malliin, ja nyt on masukki vähän ärtynyt, mutta mielikuvitus rokkaa.
Nukkumaan en taida pariin tuntiin päästä. Itäfriisiläiset pesevät
Harmaat jaarlit ja Englantilaiset aamiaiset mennen tullen.
Päivän aikana käväisin paikallisilla keskiaikajoulumarkkinoilla. Täytyy
kyllä sanoa, että turkulaiset hoitavat homman tyylikkäämmin ja
suureellisemmin. Kaikki joululahjakelpoinen oli äärettömän särkyvää.
Lisäksi pyörähdin paikallisilla joulumarkkinoilla, jossa oli tasan
samanlaista meininkiä kuin Jenassakin. Päätin säästää laajemmat
joululahjaostoskelut tänne.
Koko tsydeemi alkoi kehittyä ns.
kaupunkikierroksella, joka olisi käsittänyt noin 6 korttelia ja yhden
kirkon, mutta liukenin paikalta ensimmäisen puolentoista korttelin
jälkeen. Ensimmäinen kortteli piti sisällään Zwingerin, paikallisen
uudelleenrakennetun barokkilinnan sisäpihan ja ulkomuurit. Jenkit
pommittivat koko höskän aivan palasiksi toisen maailmansodan
loppuaikoina, mutta onneksi ilmansaasteet mureuttavat ja värjäävät
hiekkakiven tosi patinoituneeksi ihan muutamassa vuosikymmenesssä.
Paikka oli varsin vakuuttava ja sisälsi myös renessanssi- ja
barokkiajan maalauskokoelman, joka hakkasi mielestäni sateessa
kekkaloimisen mennen tullen. Ja niin se vaan valitettavasti mun
sivistymättömälle pakanamielelleni näyttää tärkeysjärjestys
suttaantuvan siihen malliin, että kaiken maailman Dürerit, Holbeinit,
Rembrandtit, van Heemit, Vermeerit, Daut, Caravaggiot, Carraccit,
Watteaut, Goyat, el Grecot, Raffaellot, Michelangelot,
Botticellit, fra Angelicot, Canalettot, Rubensit,
Tintorettot, Veroneset, Tizianit, Jordaensit, Correggiot, Cranachit,
van Eyckit, Velasquezit, Tiepolot, Silvestret ja Carrierat hakkaavat
kyllä yhden kirkon mennen tullen, oli se kirkko sitten kuinka päheä
tahansa. Vietin museossa kaksi ja puoli tuntia, sitten olivat silmät
niin solmussa ja sielu niin ylitselainehtiva että oli pakko luovuttaa.
Kävin nauttimassa elämäni ensimmäisen Stollenin museon kahvilassa
kupillisella kuumaa kaakaota. Ei ollut niin hyvää kuin äiskän pulla ja
rusinoittenkin kanssa oli pihtailtu.
Paljon jäi näkemättä,
mutta tulipahan nähtyä Raffaellon "Sistiiniläismadonna", se, jossa
hengaavat ne kaksi enkeliä alalaidassa. Pyylevät,
kiharatukkaiset, pienet puna-sinivihertävät siivet, näyttävät vähän
mietteliäiltä? Jotka näkee painettuna joka **tun lautasliina-,
keittiöpurkki- ja muistikirjasarjoihin kermanväriselle pohjalle ja
kultaisilla reunuksilla, erityisesti jouluisin? Nuo enkelit tuossa alalaidassa?
Maalaus oli muuten varsin vakuuttava, paitsi ne enkelit, jotka näyttivät ihan lautasliinasta reväistyiltä.
sunnuntai, 4. joulukuu 2005
Kommentit