Arvatkaa huviksenne, oliko Dresdenissä tänään lämpöä juuri nollan yläpuolelle, niin että vesi tuli taivaalta varsin vetisenä kamana eritysesti meikäläisen niskaan. Onneksi Dresdenin salaojitus ei kuitenkaan toimi, niin että jalat kastuivat perusteellisesti myös. Olishan se suunnattoman epistä niskaa kohtaan, jos se olisi ruumiin ainoa läpimärkää vääryyttä kokeva kohta.

Päivän nerokkuuksia oli esimerkiksi bussikuskin hyvin seksistinen mutta hellyyttävästi camp-henkinen musiikkimaku. Aina kun bussissa heräili, korviin tulvi Kylliä, Cheriä, Madonnaa Spice Girlsiä yhdessä tai erikseen. Lallallat vaan siihen suuntaan.

Lisäksi olin ilmeisesti kahdessa kuukaudessa kypsynyt vihdoinkin aktualisoimaan itselleni äidin lahjoittaman digi-kameran. Kiitos äiskä. Malli on ollut tiedossa jo kesästä lähtien, mutta olenpahan vaan kärvistellyt ilman, koska kalliiden, helposti epäkuntoutuvien ja rikkoutuvien asioiden hankkiminen on niin raastavaa, jos on tottunut pihistelemään. Sain kuin sainkin kamerani kaupasta melkein halvemmalla kuin netistä, Canon A520 245 € laukulla ja 512mB muistikortilla. Nyt en uskalla testata sitä, koska siinä saattaa olla jotain vikaa ja joudun pettymään. En ole varsinaisesti elektroniikkakammoinen, pelkään pettymyksiä ylipäänsä, erityisesti jos olen väsynyt.

Toin Clairelle tuliaisena itäfriisiläistä teetä, vedimme sitä pari kupillista englantilaiseen malliin, ja nyt on masukki vähän ärtynyt, mutta mielikuvitus rokkaa. Nukkumaan en taida pariin tuntiin päästä. Itäfriisiläiset pesevät Harmaat jaarlit ja Englantilaiset aamiaiset mennen tullen.

Päivän aikana käväisin paikallisilla keskiaikajoulumarkkinoilla. Täytyy kyllä sanoa, että turkulaiset hoitavat homman tyylikkäämmin ja suureellisemmin. Kaikki joululahjakelpoinen oli äärettömän särkyvää. Lisäksi pyörähdin paikallisilla joulumarkkinoilla, jossa oli tasan samanlaista meininkiä kuin Jenassakin. Päätin säästää laajemmat joululahjaostoskelut tänne.

Koko tsydeemi alkoi kehittyä ns. kaupunkikierroksella, joka olisi käsittänyt noin 6 korttelia ja yhden kirkon, mutta liukenin paikalta ensimmäisen puolentoista korttelin jälkeen. Ensimmäinen kortteli piti sisällään Zwingerin, paikallisen uudelleenrakennetun barokkilinnan sisäpihan ja ulkomuurit. Jenkit pommittivat koko höskän aivan palasiksi toisen maailmansodan loppuaikoina, mutta onneksi ilmansaasteet mureuttavat ja värjäävät hiekkakiven tosi patinoituneeksi ihan muutamassa vuosikymmenesssä.

Paikka oli varsin vakuuttava ja sisälsi myös renessanssi- ja barokkiajan maalauskokoelman, joka hakkasi mielestäni sateessa kekkaloimisen mennen tullen. Ja niin se vaan valitettavasti mun sivistymättömälle pakanamielelleni näyttää tärkeysjärjestys suttaantuvan siihen malliin, että kaiken maailman Dürerit, Holbeinit, Rembrandtit, van Heemit, Vermeerit, Daut, Caravaggiot, Carraccit, Watteaut, Goyat,  el Grecot, Raffaellot, Michelangelot, Botticellit, fra Angelicot,  Canalettot,  Rubensit,  Tintorettot, Veroneset, Tizianit, Jordaensit, Correggiot, Cranachit, van Eyckit, Velasquezit, Tiepolot, Silvestret ja Carrierat hakkaavat kyllä yhden kirkon mennen tullen, oli se kirkko sitten kuinka päheä tahansa. Vietin museossa kaksi ja puoli tuntia, sitten olivat silmät niin solmussa ja sielu niin ylitselainehtiva että oli pakko luovuttaa. Kävin nauttimassa elämäni ensimmäisen Stollenin museon kahvilassa kupillisella kuumaa kaakaota. Ei ollut niin hyvää kuin äiskän pulla ja rusinoittenkin kanssa oli pihtailtu.

Paljon jäi näkemättä, mutta tulipahan nähtyä Raffaellon "Sistiiniläismadonna", se, jossa hengaavat  ne kaksi enkeliä alalaidassa. Pyylevät, kiharatukkaiset, pienet puna-sinivihertävät siivet, näyttävät vähän mietteliäiltä? Jotka näkee painettuna joka **tun lautasliina-, keittiöpurkki- ja muistikirjasarjoihin kermanväriselle pohjalle ja kultaisilla reunuksilla, erityisesti jouluisin? Nuo enkelit tuossa alalaidassa?

Maalaus oli muuten varsin vakuuttava, paitsi ne enkelit, jotka näyttivät ihan lautasliinasta reväistyiltä.