Viime yönä ei uni halunnut iskeä silmään.

Yhden aikaan yöllä päättelin, että voin sitten varmaan samantien ruveta säätämään perheen veroilmoituksia. Aamuviiden aikaan alkoi olla jossain määrin valmista. Vaikka tästä kulujen ja apurahojen ja vähennysten kanssa alkaa olla jo aika kokenut olo ja kuititkin enimmäkseen pysyvät tallessa joskaan ei järjestyksessä, niin neljän eri valuutan kanssa pönkiminen tuottaa silti omat hankaluutensa. Onneksi joku IIE:n palvelu hoitaa täkäläiset veroasiat, niiden kanssa olisi ehkä mennyt sormet suuhun kyynärpäitä myöten.

Se mikä eniten ärsyttää on se, että tällaiset typerät maalliset asiat huojuttavat norsunluutorniani. Senkin neljä tuntia olisi ihan hyvin voinut käyttää johonkin tuottavaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Toisaalta,  mulla ei toi tuntipalkka normaalipäivinä ylitä sataa euroa, joten jonkinsorttista maailmallista tuottavuutta tuli harjoitettua. Ahneus saa selvästi kuitenkin palkkansa, koska rahan ajatteleminen ahdistaa välittömästi: inflaation kiihtyminen, vuokrien nousu ja mahdollinen apurahattomuuskausi ovat kyllä niin jänskä kombinaatio, että pitänee miettiä jatkuuko ura pääasiallisesti ylikansallisessa ravitsemusliikkeessä kun kotimaahan palajan.

Sitä pitäisi varmaan ruveta miettimään missä maassa se ura ehkä alkaa valmistumisen jälkeen urkeamaan.