Mahtavaa.
Sain juuri tietää, että eräs säätiö haluaa tukea tutkimusmatkailuani
huomattavalla rahasummalla. Koska tutkimusmatkailua valmistellessa
moista tietoa ei ollut, olen järjestänyt matkan alibudjetilla (sis.
budjaamista kavereiden ja kavereiden kavereiden luona, ruokavalion
suunnittelemista kotoa tuotujen kaurahiutaleiden ja soijarouheen
varaan, sekä passihakemuksen jättämisen mahdollisimman viimetinkaan).
Mutta nyt ei tartte. Voin hankkia itselleni rauhalliset yöunet
hotellissa (hotelli on toki varattu jo, olen sillain optimisti, mutta
ajattelin että se pitää perua) oikeassa sängyssä. Toki kyseinen hotelli
on näitä 1 tähden ihmeitä, ja kylppäri on käytävällä yhteiskäytössä,
mutta silti (aamupala kuuluu hintaan). Voin laskea aikataulun sen
varaan, että pystyn ottamaan valokopioita, kun kaikkea ei tarvitse
kopioidakaan käsin (tarkoittanee parin työpäivän säästöä). Voin syödä
lähes terveellisesti kotona ja ulkomailla. Voin hankkia passikuvat jo
tänään, enkä vasta ensi viikolla viikonlopun kaalikeittodieetin
jälkeen. Lisäksi voin varata sen Exeterin konferenssin lentoineen
päivineen ja rahaa jäänee silti elokuun lentolippuihin.
Lisäksi on vaan niin paljon helpompaa uskoa itseensä ja tutkimukseensa,
kun joku muu uskoo siihen niin paljon, että on valmis laittamaan rahaa
likoon sen puolesta. Ehkä musta ei tulekaan isona kaupan kassaa. Missä
ammatissa ei siis mitään vikaa ole, mutta siihen päästäkseen ei
koulutuksen tarvitse useimmiten olla tohtoristasoa. Vaikka nykyään se
välillä saattaa olla.
Kevät!
perjantai, 27. huhtikuu 2007
Kommentit