Mahtavaa.

Sain juuri tietää, että eräs säätiö haluaa tukea tutkimusmatkailuani huomattavalla rahasummalla. Koska tutkimusmatkailua valmistellessa moista tietoa ei ollut, olen järjestänyt matkan alibudjetilla (sis. budjaamista kavereiden ja kavereiden kavereiden luona, ruokavalion suunnittelemista kotoa tuotujen kaurahiutaleiden ja soijarouheen varaan, sekä passihakemuksen jättämisen mahdollisimman viimetinkaan).

Mutta nyt ei tartte. Voin hankkia itselleni rauhalliset yöunet hotellissa (hotelli on toki varattu jo, olen sillain optimisti, mutta ajattelin että se pitää perua) oikeassa sängyssä. Toki kyseinen hotelli on näitä 1 tähden ihmeitä, ja kylppäri on käytävällä yhteiskäytössä, mutta silti (aamupala kuuluu hintaan). Voin laskea aikataulun sen varaan, että pystyn ottamaan valokopioita, kun kaikkea ei tarvitse kopioidakaan käsin (tarkoittanee parin työpäivän säästöä). Voin syödä lähes terveellisesti kotona ja ulkomailla. Voin hankkia passikuvat jo tänään, enkä vasta ensi viikolla viikonlopun kaalikeittodieetin jälkeen. Lisäksi voin varata sen Exeterin konferenssin lentoineen päivineen ja rahaa jäänee silti elokuun lentolippuihin.

Lisäksi on vaan niin paljon helpompaa uskoa itseensä ja tutkimukseensa, kun joku muu uskoo siihen niin paljon, että on valmis laittamaan rahaa likoon sen puolesta. Ehkä musta ei tulekaan isona kaupan kassaa. Missä ammatissa ei siis mitään vikaa ole, mutta siihen päästäkseen ei koulutuksen tarvitse useimmiten olla tohtoristasoa. Vaikka nykyään se välillä saattaa olla. 

Kevät!