Ropecon on täällä tänä viikonloppuna.

Kun viimeksi lähdin pitkälle reissulle Saksaan, lähin reilusti conin jälkeen. Nyt kun lähtö on seuraavana arkiamuuna, on koko conikin jotenkin haikeampi. Tutumpia ja puoliitutumpia ihmisiä on hurjan kiva nähdä ja jutskailukin on kivaa. Kun loppukaneettina aina on "Nähdään sitten ensi conissa!", ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti, ihan pieni suru pyrkii kaivautumaan puseroon.

Seuraavaksi vuorossa toisenlaiset jäähyväiset. Hahmoni lähtee bändistä Eurooppaa valloittamaan, joten vuorossa on jäähyväiskeikka.

Jospas tähän saisi kanavoitua osan siitä sisuskaluisssa kasvavasta möykystä.