Yhteisöllisessä asumisessa on puolensa. Erityisesti jos saa valita asuinkumppaninsa.
Jos ei saa, opiskelijasolussa asumisessa on silti puolensa. Erityisesti
ikävät. Positiivisiakin on: jos tarvitsee välitöntä apua esimerkiksi
natiivikulttuuriin liittyvien kysymysten kanssa, voi koputtaa
kanssa-asujaimen ovelle ja möläyttää jotain. Kanssa-asujain tietää,
että olet ulkomaalainen ja ulkomaalaiset ovat lähtökohtaisesti pöljiä
laitteita. Ei hävetä niin paljon kuin satunnaiselta vastaantulijalta
kysyttäessä.
Kaikkia keittiövälineitä ei tarvitse omistaa,
kun voi lainata toisilta. Lisäksi yhteisten tilojen siivous jaetaan,
niin että ihan joka viikko ei oletusarvoisesti tarvitse keittiötä tai
kylppäriä putsata. Ainakaan jos kestää pienimuotoista sotkua. Tai on
valmis pilaamaan niiden elämän, jotka eivät pidä yhteisesti sovituista
säännöistä kiinni.
Prinsessa on oppinut siivoamaan vuorollaan
ihan sanomati. Olen tosi ylpeä tästä aikaansaannoksestani, vaikka vähän
pahoillani siitä että piti olla niin ilkeä. Tänään onnistuin
höykyttämään myös paikallisen manga-animenörtin siivoamaan keittiön
vuorollaan. Se ei vaatinut paljon, kysyinpähän tavatessa että oletkos
huomannut että tällä viikolla on sinun keittiönsiivousvuoro. Joutui
myöntämään huomanneensa. Siisteys tapahtui sitten parisen tuntia
myöhemmin. Mun mielestä varsin pätevä höykytys, ottaen huomioon että
kokoeroakin on noin sata kiloa.
Sitten on ne toiset puolet.
Mun tavarat eivät mahdu keittiöön, kun olin viimeinen sisäänmuuttaja.
Jääkaapista sentään raivasivät tilaan. Meteliä kuuluu koko ajan,
erityisesti silloin jos haluaisi keskittyä nukkumiseen.
Ehdottomasti sietämättömintä on kuitenkin vieraiden ihmisten karvoitus.
Hiukset suihkun viemärissä ovat ällöttäviä, mutta siedettävissä. Tänään
oli kuitenkin joku (en väitä että Prinsessa, sillä ei ole tapana)
levitellyt häpykarvojaan ympäri kylppäriä. Siis oikein meiningillä.
Niitä oli suihkualtaassa ja -seinissä, vessanpöntön kannen päällä ja
istuinrenkaan päällä ja wc-altaassa. Niitä oli lattialla ja
käsienpesualtaassa. Yksi oli liisteröitynyt peiliin.
Mä
siedän vielä tuntemattomien ihmisten intiimien seikkojen esilletuloa
aika hyvin, mutta joutuminen täysin yllättäen vieraiden häpykarvojen
kokoontumisajon keskelle omassa kylppärissäni on todella iljettävää.
Kyllä mä tiedostan että useimmilla aikuisilla on niitä, mutta olen ihan
tyytyväinen tilanteeseen, jossa ihmiset eivät esittele niitä minulle
ruumiiseensa kiinnittyneinä tai ruumista irtaantuneina, ellen itse
ensin osoita kiinnostusta niihin.
Jos pakenisi taas eläinnäytteiden ihmeelliseen maailmaan. Ne eivät ainakaan levittele asioitaan kysymättä.
sunnuntai, 15. tammikuu 2006
Kommentit