Perjantaina oli talossa lukukauden avajaisbileet. Yllätyksekseni (ja
norjalaistyttöjen yllätykseksi) etkot ovat täälläpäin tuntematon
käsite. Mentorini ei ymmärtänyt mitä hupia olisi tulla paikalle ja
niinpä hän tulikin possensa kanssa vasta varsinaisiin bileisiin.
Etkokonsepti puri kuitenkin kaikkiin paikalle vääntäytyneisiin
vaihtareihin. Ihmisiä oli pyydetty tuomaan omat juomat, ja Eva oli
vääntänyt reippaat kasat lihapullia hiukopalaksi. Ruoka oli keittiössä,
tanssilattia Evan huoneessa. Saksalaiset kämppikset olivat hiukan
hämmentyneitä, musiikki houkutteli paikalle pari brasilialaista
vodkapulloineen yläkerrasta.
Etkot olivat paremmat kuin saksalaisten "bileet", joista viini loppui
ensialkuunsa ja musiikki oli alkuillasta jotain kamalaa europoppia,
joka myöhemmin muuttui eurorytkeeksi ja jenkkihopiksi. Yök.
Parantelimme Clairen kanssa fiilareita lauantaiaamuna shoppailemalla.
Täällä päin pitää lauantaishoppailu aloittaa ajoissa, kaupat alkavat
mennä kiinni puolen päivän aikoihin. Ja ruokaa pitää muistaa hankkia
maanantaihin asti, koska mikään kauppa ei ole auki sunnuntaina. Claire
sai mekon, minä pyjaman. Nyt ei tarvitse kämppisten enää punastella,
jos törmätään suihkukeikalla, kun on pyjama aamutakin alla.
Tänään on satanut koko päivän, inspiroiduin pesemään pyykkiä. Täällä on
pesutuvassa kaksi konetta, yksi kuivausrumpu, eikä yhtään varauslistaa.
Pesutupaan mennään paikallisen tavan mukaan tasatunnein kärkkymään
pyykit kainalossa seuraavaa vuoroa. Jos on huono tuuri, saapi
pesutuvassa juosta pyykkikassin kanssa tunnin välein useampaan
otteeseen. Ja jos joku toinen samaan aikaan aloittanut pesuri ehtii
lykkimään vaatteensa kuivaajaan ennen sinua, pitää taas juosta
pyykkituvassa tunnin välein odottamassa kuivaajavuoroa. Kuivaajajono
tietysti kumuloituu aika tavalla päivän aikana, eikä kuivaajaa tai
pesukonetta saa enää käyttää 23.00 jälkeen.
Siispä pesin sukkani ja housuni mieluummin käsin. Aikaa meni puoli
tuntia, säätää ei tarvinnut ollenkaan, hartiat vetreytyivät,
palkinnoksi söin loput jugurttisuklaat. Huomenna alkaa koulu,
toimistolla pitäisi olla kasin aikaan. Vähän hirvittää, mutta yritän
ajatella positiivisesti. Käytäntö on osoittanut, että saksalaiset ovat
pitkäpinnaista ja suurpiirteistä väkeä. Tekemäni tai sanomani
ääliömäisyydet laitetaan ulkomaalaisuuden piikkiin, jos en toista niitä
kovin taajaan. Pitää vaan pyrkiä monipuolisuuteen ja inventiivisyyteen
tässäkin suhteessa.
sunnuntai, 23. lokakuu 2005
Kommentit