Tänään päätin että on aika aloittaa adaptaatio paikalliseen kulttuuriin, ettei sitten tiistaina tule pakokauhua paikan päällä. Walesiin lähtiessäni katsoin sen Wallace&Gromit- flickin jossa on lampaita, kuuntelin Katatoniaa ja join pullon Strongbowta.

Hyvin vörkki. Tuli heti positiivinen olo kun ajeltiin walesiläistä kumpuilevaa maaseutua ja mustanaamaiset lampaat märehtivät laitumilla. Ominaistuoksusta huolimatta.

Tämä Saksaan lähtö on huomattavasti monimutkaisempaa, koska tuttuja populaarikulttuurireferenssejä on vähemmän. Ja Liebfraumilch-kiintiökin tuli täytettyä jo kymmenen vuotta sitten. Niinpä olen kuunnellut Marlene Dietrichiä, kulkenut kaupungilla ilman rintaliivejä ja päättänyt pitää kaikki huomiset dedikseni. Pünktlichkeit, Feminismus, Marlene Dietrich.  

Tarkoituksena oli aiemmin, että olisin kaikki asiani hoitanut jo viikkoa ennen lähtöä ja viimeisen viikon ajan freesannut saksan kielitaitoani, jota oletettavasti paikan päällä tarvitaan. En ole ihan varma uskoinko edes tähän visioon missään vaiheessa, opin Walesissa pitämään dediksiä lähinnä ohjeellisina ehdotuksina ehdottomien vaatimusten sijaan. Kesällä luin kokonaisen saksankielisen novellikokoelman, Walter Kaminerin "Russendiskon". Hyvä oli, mutta en jaksanut kauan sanakirjan kanssa toheltaa, vaan jätin sitten raakasti ymmärtämättä, jos asiayhteydestä ei ilmennyt, mistä oli kyse. Oppiipahan olemaan.

Kyllähän sitä viimeistään junamatkalla ehtii sanakirjan läpi vilaista. Keine Ahnung, keine Panik.