Tänään päätin että on aika aloittaa adaptaatio paikalliseen
kulttuuriin, ettei sitten tiistaina tule pakokauhua paikan päällä.
Walesiin lähtiessäni katsoin sen Wallace&Gromit- flickin jossa on
lampaita, kuuntelin Katatoniaa ja join pullon Strongbowta.
Hyvin vörkki. Tuli heti positiivinen olo kun ajeltiin walesiläistä
kumpuilevaa maaseutua ja mustanaamaiset lampaat märehtivät laitumilla.
Ominaistuoksusta huolimatta.
Tämä Saksaan lähtö on
huomattavasti monimutkaisempaa, koska tuttuja
populaarikulttuurireferenssejä on vähemmän. Ja Liebfraumilch-kiintiökin
tuli täytettyä jo kymmenen vuotta sitten. Niinpä olen kuunnellut
Marlene Dietrichiä, kulkenut kaupungilla ilman rintaliivejä ja
päättänyt pitää kaikki huomiset dedikseni. Pünktlichkeit, Feminismus,
Marlene Dietrich.
Tarkoituksena oli aiemmin, että
olisin kaikki asiani hoitanut jo viikkoa ennen lähtöä ja viimeisen
viikon ajan freesannut saksan kielitaitoani, jota oletettavasti paikan
päällä tarvitaan. En ole ihan varma uskoinko edes tähän visioon missään
vaiheessa, opin Walesissa pitämään dediksiä lähinnä ohjeellisina
ehdotuksina ehdottomien vaatimusten sijaan. Kesällä luin kokonaisen
saksankielisen novellikokoelman, Walter Kaminerin "Russendiskon". Hyvä
oli, mutta en jaksanut kauan sanakirjan kanssa toheltaa, vaan jätin
sitten raakasti ymmärtämättä, jos asiayhteydestä ei ilmennyt, mistä oli
kyse. Oppiipahan olemaan.
Kyllähän sitä viimeistään junamatkalla ehtii sanakirjan läpi vilaista. Keine Ahnung, keine Panik.
sunnuntai, 9. lokakuu 2005
Kommentit