Tänään olisi pitänyt olla koulussa aamukasilta. Jätin suosiolla väliin, vaikka tiistaiyönä olin Lissun kanssa jutellessani päättänyt, että sairautta en sitten käytä tekosyynä kotiinjääntiin tänä keväänä. Mutta toisaalta on epistä mennä pilaamaan muiden seminaarikeskustelut. Meinaan itsesäälinen Taikakin ymmärtää, että jos ei ole mitään kontribuoitavaa, paitsi suun kautta tapahtuva läähätyshengitys kolmen minuutin intervallilla tapahtuvin niistämisin ja viisi kertaan tunnissa täysin yllättäen hyökkäävillä useamman minuutin yskänpuuskilla, ei ehkä ole mitään kontribuoitavaa.
 
Uusi vuosi tapahtui harvinaisen onnistuneesti. Bileissä oli hurjan leppoisaa. Tutustuin myös menneisyyteeni. Juttelin yhden entisen ystävän kanssa, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Oikeista asioista ja kaikkea. Päädyin ajattelemaan, että ehkä turha vatvoa niitä vanhoja juttuja, koska me ei olla enää samoja ihmisiä. Vettä on kuitenkin virrannut Aurajoessa niin monta kuutiota tässä kommunikaatiokatkoksen aikana, että pitää tutustua uudestaan alusta saakka, jos meinaa uudelleen ystävystyä. Onpahan jotain suunnitelmantynkää Suomeen paluun jälkeiseksi ajaksi.

Sain myös sovittua tapaamisen ex-avomieheni kanssa. Puhuimme lyhkäisesti, mutta asiaa. Lähdin lätkimään aikoinaan tilanteesta, jossa ahisti kaikilla mausteilla. Oli tosi vaikeaa monta kuukautta, ja tilanteen koko ajan hitaasti pahetessa ei oikeastaan tajunnut miten epänormaalia elämä oli normaalielämään verrattuna, koska siihen tottui. Eikä siinä ollut mitään älyttömän epänormaalia, ei mitään väkivaltaa eikä mitään. Ystävä yritti todeta mulle, että kärsin henkisestä väkivallasta. Omasta mielestäni kysymys oli yhdessäelämisen opettelusta. Kunnes eräs työkaverini rupesi kertomaan juttuja omasta entisestä avoliitostaan, jossa oli perheväkivaltaa ja riitoja ja muuta. Ja mietin miten suunnattoman epänormaalilta niiden elämä kuulosti. Kunnes se kertoi jutun, jonka ensin tajusin olevan epänormaali, ja toisekseen että meillä oli käynyt yks päivä justiinsa niin. Sitten oli pakko myöntää, että on ongelmia jotka pitää korjata tai luopua siitä suhteesta.

Tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo niin väsyksissä ja voimaton, että ei siitä korjaamisesta mitään tullut. Virallisesti homma katkesi lauseeseen: "Mä valitsen musiikin, koska mulla on parempi maku". Tunnin päästä tein hakemusta asunnosta Turkuun ja lähdin Miken avustamana asumaan niille pariksi viikkoa, kunnes palasin pakkaamaan tavarat ja muutin uuteen leiriin. Suuren helpotuksen kaveriksi tuli suuri katkeruus, eikä mistään oikeasta tullut koskaan puhuttua.

Paitsi edellispäivänä. Informaation jaon jälkeen lopputuloksena oli, että kommunikaatiossa meni pieleen ehkä kaikki mahdollinen. Yrityksen lakkaamista tapahtui myös molemmissa suunnissa, toki eri aikoihin. Emme osanneet tukea toisiamme, emmekä lopussa edes jaksaneet. Käsityksemme hyvästä elämästä olivat ihan erilaiset, samoin kuin makumme lähes minkä tahansa asian suhteen, eikä kompromisseja voitu tehdä erinäisistä syistä.

Jos ihmiset eivät osaa olla hyviä toisilleen, eivätkä elää keskenään, on suorastaan älykästä päättää lähteä eri suuntiin. Mulle jäi pitkäksi aikaa kalvamaan katkeruus siitä, että koin tulleeni kohdelluksi epäreilusti. Ja syyllisyys siitä, että lähdin pois kesken kaiken, vaikka olin luvannut itselleni katsoa vielä puoli vuotta. Katkeruus hävisi sillä, että toinen myönsi epäreiluuden ja selitti miksi ja miltä tilanne hänelle näytti. Syyllisyys hävisi sillä, että tajusin tehneeni kaikkeni, ja että en olisi oikeasti kuitenkaan jaksanut niin kauan kuin tilanne olisi ollut päällä. Ja eksäkin muuttui samalla hirviöstä ihmiseksi.

Tajusin myös, että ehkä ei olisi aiemmin ollut tilaa suoralle keskustelulle, hyvä että oli nyt. Aloite oli pakko tehdä, sillä aloin pari kuukautta sitten nähdä painajaisia, joissa Rakkain muuttuu vähitellen sellaiseksi kuin eksä, tosin luonteelleen ominaisella tavalla. Näen yleensäkin painajaisia vain silloin kun olen hyvässä kuosissa ja perusonnellisessa tilassa. Ilmeisesti tietoisuuteni ei päästä mitään jätettä alitajunnasta läpi, ellen sitä pysty käsittelemään, ja se on nerokasta se.

Tuli kirjoitettua yksi kirja loppuun. Ei tullut tyhjä olo, tuli enemmän tilaa nykyisyydelle.