Tänään olisi pitänyt olla koulussa aamukasilta. Jätin suosiolla väliin,
vaikka tiistaiyönä olin Lissun kanssa jutellessani päättänyt, että
sairautta en sitten käytä tekosyynä kotiinjääntiin tänä keväänä. Mutta
toisaalta on epistä mennä pilaamaan muiden seminaarikeskustelut.
Meinaan itsesäälinen Taikakin ymmärtää, että jos ei ole mitään
kontribuoitavaa, paitsi suun kautta tapahtuva läähätyshengitys kolmen
minuutin intervallilla tapahtuvin niistämisin ja viisi kertaan tunnissa
täysin yllättäen hyökkäävillä useamman minuutin yskänpuuskilla, ei ehkä
ole mitään kontribuoitavaa.
Uusi vuosi tapahtui harvinaisen onnistuneesti. Bileissä oli
hurjan leppoisaa. Tutustuin myös menneisyyteeni. Juttelin yhden entisen
ystävän kanssa, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Oikeista asioista
ja kaikkea. Päädyin ajattelemaan, että ehkä turha vatvoa niitä vanhoja
juttuja, koska me ei olla enää samoja ihmisiä. Vettä on kuitenkin
virrannut Aurajoessa niin monta kuutiota tässä kommunikaatiokatkoksen
aikana, että pitää tutustua uudestaan alusta saakka, jos meinaa
uudelleen ystävystyä. Onpahan jotain suunnitelmantynkää Suomeen paluun
jälkeiseksi ajaksi.
Sain myös sovittua tapaamisen ex-avomieheni kanssa. Puhuimme
lyhkäisesti, mutta asiaa. Lähdin lätkimään aikoinaan tilanteesta, jossa
ahisti kaikilla mausteilla. Oli tosi vaikeaa monta kuukautta, ja
tilanteen koko ajan hitaasti pahetessa ei oikeastaan tajunnut miten
epänormaalia elämä oli normaalielämään verrattuna, koska siihen tottui.
Eikä siinä ollut mitään älyttömän epänormaalia, ei mitään väkivaltaa
eikä mitään. Ystävä yritti todeta mulle, että kärsin henkisestä
väkivallasta. Omasta mielestäni kysymys oli yhdessäelämisen
opettelusta. Kunnes eräs työkaverini rupesi kertomaan juttuja omasta
entisestä avoliitostaan, jossa oli perheväkivaltaa ja riitoja ja muuta.
Ja mietin miten suunnattoman epänormaalilta niiden elämä kuulosti.
Kunnes se kertoi jutun, jonka ensin tajusin olevan epänormaali, ja
toisekseen että meillä oli käynyt yks päivä justiinsa niin. Sitten oli
pakko myöntää, että on ongelmia jotka pitää korjata tai luopua siitä
suhteesta.
Tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo niin väsyksissä ja voimaton, että
ei siitä korjaamisesta mitään tullut. Virallisesti homma katkesi
lauseeseen: "Mä valitsen musiikin, koska mulla on parempi maku". Tunnin
päästä tein hakemusta asunnosta Turkuun ja lähdin Miken avustamana
asumaan niille pariksi viikkoa, kunnes palasin pakkaamaan tavarat ja
muutin uuteen leiriin. Suuren helpotuksen kaveriksi tuli suuri
katkeruus, eikä mistään oikeasta tullut koskaan puhuttua.
Paitsi edellispäivänä. Informaation jaon jälkeen lopputuloksena
oli, että kommunikaatiossa meni pieleen ehkä kaikki mahdollinen.
Yrityksen lakkaamista tapahtui myös molemmissa suunnissa, toki eri
aikoihin. Emme osanneet tukea toisiamme, emmekä lopussa edes jaksaneet.
Käsityksemme hyvästä elämästä olivat ihan erilaiset, samoin kuin
makumme lähes minkä tahansa asian suhteen, eikä kompromisseja voitu
tehdä erinäisistä syistä.
Jos ihmiset eivät osaa olla hyviä toisilleen, eivätkä elää
keskenään, on suorastaan älykästä päättää lähteä eri suuntiin. Mulle
jäi pitkäksi aikaa kalvamaan katkeruus siitä, että koin tulleeni
kohdelluksi epäreilusti. Ja syyllisyys siitä, että lähdin pois kesken
kaiken, vaikka olin luvannut itselleni katsoa vielä puoli vuotta.
Katkeruus hävisi sillä, että toinen myönsi epäreiluuden ja selitti
miksi ja miltä tilanne hänelle näytti. Syyllisyys hävisi sillä, että
tajusin tehneeni kaikkeni, ja että en olisi oikeasti kuitenkaan
jaksanut niin kauan kuin tilanne olisi ollut päällä. Ja eksäkin muuttui
samalla hirviöstä ihmiseksi.
Tajusin myös, että ehkä ei olisi aiemmin ollut tilaa suoralle
keskustelulle, hyvä että oli nyt. Aloite oli pakko tehdä, sillä aloin
pari kuukautta sitten nähdä painajaisia, joissa Rakkain muuttuu
vähitellen sellaiseksi kuin eksä, tosin luonteelleen ominaisella
tavalla. Näen yleensäkin painajaisia vain silloin kun olen hyvässä
kuosissa ja perusonnellisessa tilassa. Ilmeisesti tietoisuuteni ei
päästä mitään jätettä alitajunnasta läpi, ellen sitä pysty
käsittelemään, ja se on nerokasta se.
Tuli kirjoitettua yksi kirja loppuun. Ei tullut tyhjä olo, tuli enemmän tilaa nykyisyydelle.
torstai, 5. tammikuu 2006
Kommentit