Olen tänään puhunut viidellä eri kielellä.
Kyseessä ei ole mikään uskonnollinen lahja, vaan
kirjastoarkistosuunnistuksen lieveilmiö. Työpuheita tanskaksi,
ruotsiksi ja englanniksi, suuntimia ja bussisuosituksia saksaksi ja
ranskaksi. Ranskaa ei voi melkein laskea mukaan kun replani olivat
kokonaisuudessaan "Deux A ou En A.", "Trois.", "Oui." ja "Kongens
Nytorv" moneen, moneen kertaan yrittäessäni opettaa ranskalainen
lausumaan kyseinen pysäkki niin, että se minusta kuulosti tanskalta.
Koska oma tanskani kuulostaa niin kauhealta, että ruotsintaitoiset
paikalliset monesti pyytävät minua puhumaan ruotsia
suomenruotsalaisittain paremman keskinäisen ymmärryksen
saavuttamiseksi, viimeisen osion komedia-arvo mahtoi olla varsin høj.
Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin nyppiä vähäpuheisuus täällä. Kirjastoissa
hengaillaan pääasiassa suu supussa, äänekkäästi hengittävatkin tyypit
ovat tosi ärsyttäviä. Arkistoissa kommunikaatio on kohteliasta
rajoittaa niistämiseen, jos on ihan pakko. Rakkainkin on poissa Skypen
ääreltä koko ylipitkän viikonlopun.
Ei sillä että tässä mitään erityistä sanottavaa olisi. Ehkä juuri siksi kommunikaatio olisi kauhean kivaa.
perjantai, 18. toukokuu 2007
Kommentit