Kunnon flunssa on yleensä sellainen asia jota sitä kovaan ääneen
kaipailee silloin, kun ärsyttävää pikkunuhaa kestää viikkokausia.
Sitten kun sen kunnon flunssan saa, vituttaa kuin pientä vaaksiaista.
Olen ollut vähän nuhassa siitä lähtien kun saavuin Saksaan,
mutta ajattelin että se johtuu lentokoneen ilmastoinnista, tai
pölyisestä huoneesta tai siitä että olen mahdollisesti vähän
allerginen tyynylleni. Lauantaina alkoi kuitenkin joka paikkaa särkeä
enemmän kuin olisi pitänyt sillä liikunnan määrällä, jota olen joka
paikalle suonut. Eilen oli aika stabiili päivä, toisaalta en liikkunut
kuin huoneen, vessan ja keittiön välisessä Bermudan kolmiossa.
Tänään nenäni sitten päästi sisäisen ja huomattavan räkäisen Niagaransa
valloilleen. Tunnissa menee kuusi nenäliinaa. Poskionteloihin sattuu,
päähän sattuu, niskaan sattuu, hartioihin sattuu. Käsivarret
kolottavat, rintaa ahdistaa, masu on pipi, pakarat veltot ja sääret
kivikovat.
Toki tänään oli myös ensimmäinen koulupäivä.
Hengasin yhdessä seminaarissa, jossa hankin kaikille lisälukemista, kun
yritin kysyä jotain saksaksi. Seminaarin kaksi muuta osallistujaa
varmaan tykkäsivät. Pyysin saada lukea seuraavan tunnin tekstin myös
latinaksi, koska ajattelin varmistella että ymmärrän mistä on kyse.
Onnistuin varmaan kuulostamaan lesolta. Luennon jätin väliin, koska
tuntui vaan niin pahalta. Ostin kotimatkalla suklaata, mutta se ei
maistu miltään, tuntuu vaan rasvaiselta ja tahmealta.
Huominen koulupäivä alkaa kello kahdeksalta saksantunnilla jossain päin
kaupunkia. Pääsin saksan testin perusteella ylempään ryhmään kuin mitä
olin ajatellut, joten tiistaista tulee viikon pisin päivä, aamukasista
kuuteen, päivällä kaksi tuntia ruokataukoa. On vähän sellainen olo,
etten tule selviämään huomisesta hengissä, mutta pakko yrittää.
Pitää selvittää sanakirjasta, miten saksaksi sanotaan että "täti on nyt
vähän huumeissaan, päässä vippaa, elkää olko huomaavinannekaan".
Onneksi matka-apteekistani löytyy ketoriinia, kofeiinia ja
multivitamiinia. Kyä lähtee.
maanantai, 24. lokakuu 2005
Kommentit