Nyt hämmentää.

Olen tänään antanut Thomasin toimittaa minut useampaan kertaan ympäri kaupunkia. Aloitimme aamukahdeksalta. Olen käynyt ilmoittautumassa siellä sun täällä ja hankkinut pankkitilin, jonka internet-sovellusta en joko osaa käyttää tai pysty käyttämään koska koodeja puuttuu.

Lisäksi näiden näppiksissä on kirjaimet ihan väärillä paikoilla, ja täällä on kuuma. Huomenna pitää säätää opintoja, tänään ei pysty. Kävin ostamassa tyynyn ja teenkeittimen. Illalla on polyteknikkojen bileet. En tiedä istunko täällä konehuoneessa osittain ihan vaan siksi, etten muista miten kotiin kävellään. Jos jostain pulahtaisi paikalle pelastava enkeli, kävelisin varmaan sen läpi huomaamatta laisinkaan.

Ehkä elämä voittaa huomenna. Ainakin täällä on sievää ja lämmintä. Ja ihmiset puhuvat melkein ymmärrettävästi, jos jaksaa keskittyä. Kiinalainen tofu- ja kasvisannos 3,50 euroa. Talkkari kävi korjaamassa ikkunani avausmekanismin. Patteri toimii. Huone on iso ja tyhjä. Ja sinne on matkaa kaksi kilometriä ylämäkeen.

Lento oli mukava. Matkalla junalle tapasin bussissa italialaisen tytön, jolle hankin myös junaliput. Lipunmyyjähenkilö yritti komiikkaa, en ymmärtänyt. Mutta oli kiva pystyä auttamaan vielä enemmän pihalla ollutta henkilöä.

Thomasin tyttöystävä oli tosi mukava myös. Huomenna pitäisi päätyä saksantunnille, en tiedä yhtään milloin ja minne, enkä taida jaksaa ottaa selvää. Jos tämän päivän haasteiksi riittäisi kotiin löytäminen, kotoa bileisiin löytäminen ja pimeässä kotiin löytäminen. Jepjep. Terkkuja kaikille tutuille.