Korjaan edellistä lausuntoani. Kyseessä ei ole sääliö, kyseessä on ilkiö.
Kyseisen henkilön ajatuksenkulku mahtaa mennä jotenkin näin. "Vittuilit
sitten mulle faktan puutteesta. Otanpa tästä kivankuuloisesta
julkaisusta tehtävänantoon epämääräisesti sopivia pätkiä, kopioin ne ja
esitän omana tekstinäni. Siitäpäs oppii, että mua ei voiteta
keskustelussa."
Tai jotain. Fakta on nyt kuitenkin se, että kaveri jäi kiinni
plagioinnista. Englanninkielisillä kursseilla jää ei-natiivipuhuja
helposti: kun tekstien tyylillinen ja kielellinen laatu muuttuu
yhtäkkiä toiseksi tai pysyy esimerkiksi konsistentisti virheettömänä
kokonaisen pidemmän tekstin ajan, vaikka muissa kirjoittajan teksteissä
niitä virheitä esiintyy, voidaan alkaa miettimään, että kuinka omaa
teksti mahtaa olla. En itse pystynyt tunnistamaan lähdettä normaaleista
paikoista kaivamalla, joten pyysin virka-apua.
Plagiarisaatio on akateemisista rikoksista suurin. Toisen tutkijan
ajatusten esittäminen ominaan osoittaa niin syvää halveksuntaa koko
toimintaa ja yhteisöä kohtaan, että yleensä plagiarisoijat joutuvat
yhteisön ulkopuolelle. Muun muassa omalla laitoksellani on näin käynyt:
kyseisen jatko-opiskelijan ei edes havaittu plagioineen, mutta
lainanneen ajatuksia toiselta laitoksen tutkijalta epäselvällä tavalla.
Näinpä hänestä ei koskaan tohtoria Suomessa tule, vaikka hän sittemmin
julkaisi tutkimuksensa kirjana.
Olen hyvin pettynyt ja hyvin vihainen, erityisesti kaikkien niiden
kurssilaisten puolesta, jotka ovat tunnollisesti jaksaneet tuoda esille
omia näkemyksiään vieraalla kielellä ja ottaneet kritiikin vastaan
rakentavassa hengessä.
Mistä näitä eettisesti vajaita oikein sikiää?
keskiviikko, 14. maaliskuu 2007
Kommentit