Tänään tuli nieleskeltyä pölyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Uskaltauduin myös ruokalaan käkkimään ihan ruoka-aikana. Voi pojat että
oli jännää. Paikalla ei ollut yhtään tuttua tätiä tai setää, mutta
paikalliset mulkoilivat sellain ystävällissävyisesti.
Tämän päivän omistin dokumentoinnille ja kopioinnille. Tuloksena
yhdentoista tunnin ähellyksestä on 2,5 kg A3:ia (tunnetaan myös Museum
Wormianumina), sekä puolikas käsitys siitä, mitä ainakin pitäisi vielä
kopioida. Löytyi lisää aarteita, mutta kaikkia niistä ei voi vaan
kopioida normaalissa kopiokoneessa, tai ne murentuvat lopullisesti.
Merkkailin pyynnöstä museon varsin hyvinsäilyneelle arkistotädille
listaa käsiin hajoavista opuksista, se haluaa lähettää ne
kansallismuseoon kulmakopiokoneella kopioitavaksi ennen kuin on
lopullisesti liian myöhäistä. En ole ennen nähnyt kirjamatojen syömiä
kirjoja, aika hauskoja jälkiä ne tuholaiset jättävät. Tosin itse madot
on varmaan myrkytetty pois ennen DDT:n keksimistä.
Päivän
raato -palkinnon voittaa Listerin megaiso simpukka&kotilokirja
vuodelta 1685. Siitä on selkäruoto kaikonnut paperin
ruskettumisasteesta päätellen jo vuosisadan alussa, ja lehdet katkeavat
taitekohdasta, kun niitä yrittää käännellä. Eikä siinä vielä kaikki.
Joku (TM) on aikoinaan kostuttanut sormensa opusta lehteillessään,
joten sivujen ylänurkat murenevat pois, jos niihin koskee. Onneksi
folioissa tuppaa olemaan uudelleensidontavaraa.
Onnistuin
myös käymään kaupassa ennen sulkemisaikaa, masu täynnä on hyvä
masu. Huonetoverini hengaa tämän yön tyttöystävänsä luona. Ja sen
kämppis on töissä paikallisilla yöleffafestareilla. Niinpä olen sillain
onnellisessa asemassa, että voin ulkoistaa kaikki pölyt ja kirjanosat
täysin vapautuneesti.
Prööst.
perjantai, 24. maaliskuu 2006
Kommentit