Ja jossain vaiheessa lakkasin olemasta vihainen.
Ilman että päädyin ahdistukseen, itsesääliin, marttyyriuteen, toisten
ihmisten tunteiden kautta elämiseen tai emotionaaliseen lamaannukseen.
Kävin koko päivän taistelua aiemman minän ja nykyisen välillä. Oli hyvä
että olimme liikkeellä Rakkaimman kanssa yhdessä, en monessakaan
vaiheessa tajunnut ympäristöstäni yhtään mitään. Esteettömyystodistus
saatiin kuitenkin hankittua, ja sen jälkeen juoksimme vihkituomarin
juttusille.
Väsyin kuitenkin niin että jouduin päiväunille. Kauhean raskasta tämä
vihaisena oleminen. Nimeltämainitsematon taho oli jo aamupäivällä
lähettänyt anteeksipyynnön sähköpostitse. En kuitenkaan uskaltanut
soittaa vihaisena ollessani, olisin kuitenkin sanonut asioita, joita en
oikeasti tarkoita. Soitin anteeksiannon puhelimitse heti herättyäni.
Toivottavasti siitä on edes puoliksi niin paljon apua toisessa päässä kuin
anteeksipyynnöstä oli tässä päässä. Uskon, että se oli yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka ratkaisi voiton minun puolelleni.
Nyt kun olen taas minut itseni kanssa, voin siirtyä uusiin taistoihin. Se olisi se yksi toppi vielä puolivaiheessa. Uruk-hai!
keskiviikko, 20. joulukuu 2006
Kommentit