Kulta on hyvä sana.

Erityisesti nyt, kun Rakkaimman virallinen nimike suhteessa minuun on muuttunut useampaan otteeseen viimeisen parin kuukauden aikana. Ensin oli poikaystävä, sitten tuli avomies (joka on virallisissa yhteyksissä puoliso), ja nyt mennään sulhasvaiheessa.

Vielä monimutkaisempaa on, kun joutuu esittelemään itsensä Rakkaimman tutuille. Mä oon, öh, mikäs mä nyt tällä hetkellä oon. Tässä on toistaiseksi käyty samat vaiheet läpi, tyttöystävä, avovaimo, morsian. Mutta sitten tulee kaikkia emotionaalisesti todella kummia osaolemuksia: nuorikko, vaimo, rouva. Eiks kaikki rouvat ole yli viisikymppisiä? Nuorikkojakin on vaan ennen toista maailmansotaa kirjoitetuissa romaaneissa.

Tämän kaiken voi onneksi kiertää toteamalla, että mä olen ton kulta. Toi on mun kulta. Me ollaan niinku yhessä.