Kulta on hyvä sana.
Erityisesti nyt, kun Rakkaimman
virallinen nimike suhteessa minuun on muuttunut useampaan otteeseen
viimeisen parin kuukauden aikana. Ensin oli poikaystävä, sitten tuli
avomies (joka on virallisissa yhteyksissä puoliso), ja nyt mennään
sulhasvaiheessa.
Vielä monimutkaisempaa on, kun joutuu
esittelemään itsensä Rakkaimman tutuille. Mä oon, öh, mikäs mä nyt
tällä hetkellä oon. Tässä on toistaiseksi käyty samat vaiheet läpi,
tyttöystävä, avovaimo, morsian. Mutta sitten tulee kaikkia
emotionaalisesti todella kummia osaolemuksia: nuorikko, vaimo, rouva.
Eiks kaikki rouvat ole yli viisikymppisiä? Nuorikkojakin on vaan ennen
toista maailmansotaa kirjoitetuissa romaaneissa.
Tämän kaiken voi onneksi kiertää toteamalla, että mä olen ton kulta. Toi on mun kulta. Me ollaan niinku yhessä.
sunnuntai, 15. lokakuu 2006
Kommentit