Taivalsin sunnuntaina läpi Gloucestershiren tulvien Nottinghamshireen.

Englannissa on hauskaa mutta kallista matkustaa junalla, erityisesti jos lippua ei hanki viikkoja etukäteen netitse, vaan parin päivän sisään matkustusajankohdasta lippuluukulta. Sama pätee pitkänmatkan busseihin, sillä erotuksella, että bussiin ei pääse sisään, jos se on täyttynyt paikkavarauksen tehneistä ihmisistä. Junaan voi aina tunkea seisoskelemaan käytävällä. Kalleinta on hankkia koko vuorokauden voimassa oleva lippu kahden tai useamman paikkakunnan välille, mutta käytännössä on erinomaisen kätevää hengailla esim. Lontoossa päivä matkalla kolmannelta paikkakunnalta lentokentälle.

Nottingham vaikuttaa varsin hauskalta kaupungilta, Exeter oli vähän kukkulainen minun istumatyöskentelijäiseen makuuni. Koska molemmissa paikoissa on ollut olennaisinta hengailla mukavien ihmisten kanssa, turisteilu on jäänyt vähän sivuosaan. Ehdin kuitenkin käväistä Royal Albert  Museumissa Exeterissä kokonaista 20 minuuttia.

Näin Aardvarkin, se oli varsin söpö. Vähän kylmäsi ajatella, että Aardvarkkiparan ja muut eläintoverit oli joku käynyt varta vasten ampumassa, jotta voisi kärrätä ne Englantiin täytettäväksi ja ihmisten ihailtavaksi. Eläintieteilijät ovat sellaisia ristiriitaisia tunteita herättäviä epeleitä.

Ja sanotaan brittiläisestä hygieniakalustekulttuurista ja ruuanlaittotaidosta mitä tahansa, brittiläiset ihmiset ovat järjestään yhtä mahtavia kuin brittiläinen huumori. Sateessakin.