Tämänhetkinen vuorokausirytmini olisi varsin sopiva, jos sattuisin asumaan Amerikan mantereella. Sitä on myös yllättävän vaikea kääntää, koska aina kun nukuttaa on vähintäänkin hämärää tai parhaimmillaan pimeää, joten nukahtaminen käy päinsä varsin kivuttomasti. Sitä sulkee silmänsä ja on kuin ois yö.

Sisustustakin on tullut harjoitettua siihen malliin, että vihoviimeisiä pahvilaatikoita viedään roskiin. Eihän tässä mennyt edes kahta kuukautta. Anoppilan ulkovarastoista saattaa ehkä vielä löytyä jotain laatikoita, mutta emme taida mennä vasiten härnäämään kohtaloa.

Mun elämä on ihanan tylsää.  <3 Elämä.