Välillä menee lahjakkaasti överiksi.

Selkärangassani vaikuttaa olevan sellainen säädin, joka maksimoi suoritusvaatimustason kykyasteikon ulkopuolelle heti kun tunnen minkään suorituskykyjen olevan olemassa. Suoritin sitten eilen vaatimustasolleni saakka. Suorittamisen jälkeen tuntui kurjalta ja onnettomalta, koska koko päivän oli epämiellyttävä olo, eikä yhtään aikaa itselle. Lisäksi koin epäonnistuneeni, koska en kuitenkaan suorittanut tarpeeksi.

Puin tätä ongelmaa tänään Eilan kanssa. Eila puhui järkeviä realistisista vaatimustasoista ja liiallisesta itseankaruudesta. Jotenkin nämä järkevät puheet eivät vaan vaikuta suoritussäätimeen lainkaan: tänäänkin suoritin aina väsymykseltä kyetessäni yhtä ja toista, mutta siitäkin jäi paha maku suuhun. Kirjaan jopa kaikki suoritukset kalenteriin ylös, ja A4-kokoinen kalenteriaukeama on nyt täynnänsä erilaisia suorituksia.

Mutta se ei auta, koska nämä asiat olisi pitänyt suorittaa jo ajat sitten. Lääkärintarkastusdediskin oli 31.12., mutta muistin koko asian vasta eilen. Kuka nyt haluaa muistella varata aikoja kuppatesteihin ja hankkia rokotetodistuksia jostain skutasta. Aktiivisesti ainakaan. Jos mulla on tuberkuloosi, niin se selittää kyllä tämän kumman sitkeän yskän.

Rakkain ehdottelee nukkumaanmenoa. Se on varmaan hyvä ajatus, mutta oikeastaan mun tulisi vielä suorittaa jotain. Jospas hampaidenpesu vaikka salaa laskettaisiin suorittamiseksi.