Välillä menee lahjakkaasti överiksi.
Selkärangassani vaikuttaa olevan sellainen säädin, joka maksimoi
suoritusvaatimustason kykyasteikon ulkopuolelle heti kun tunnen minkään
suorituskykyjen olevan olemassa. Suoritin sitten eilen
vaatimustasolleni saakka. Suorittamisen jälkeen tuntui kurjalta ja
onnettomalta, koska koko päivän oli epämiellyttävä olo, eikä yhtään
aikaa itselle. Lisäksi koin epäonnistuneeni, koska en kuitenkaan
suorittanut tarpeeksi.
Puin tätä ongelmaa tänään Eilan kanssa. Eila puhui järkeviä
realistisista vaatimustasoista ja liiallisesta itseankaruudesta.
Jotenkin nämä järkevät puheet eivät vaan vaikuta suoritussäätimeen
lainkaan: tänäänkin suoritin aina väsymykseltä kyetessäni yhtä ja
toista, mutta siitäkin jäi paha maku suuhun. Kirjaan jopa kaikki
suoritukset kalenteriin ylös, ja A4-kokoinen kalenteriaukeama on nyt
täynnänsä erilaisia suorituksia.
Mutta se ei auta, koska nämä asiat olisi pitänyt suorittaa jo ajat
sitten. Lääkärintarkastusdediskin oli 31.12., mutta muistin koko asian
vasta eilen. Kuka nyt haluaa muistella varata aikoja kuppatesteihin ja
hankkia rokotetodistuksia jostain skutasta. Aktiivisesti ainakaan. Jos
mulla on tuberkuloosi, niin se selittää kyllä tämän kumman sitkeän
yskän.
Rakkain ehdottelee nukkumaanmenoa. Se on varmaan hyvä ajatus, mutta
oikeastaan mun tulisi vielä suorittaa jotain. Jospas hampaidenpesu
vaikka salaa laskettaisiin suorittamiseksi.
keskiviikko, 10. tammikuu 2007
Kommentit