Mä olen kyllä ihan oman elämäni sankari. Ostin tänään
puolihuolimattomasti lamppuja Dm:stä. Alunperin koikkelehdin sinne,
koska halusin ostaa itselleni kasvonaamion (Schaebensin Totes Meer
Maske, mustapäiden ja finnien tuho ja kauhu). Ajatus ruokaostoksista
Aldissa ei houkutellut poistumaan hetimiten paikalta, joten kiertelin
hetken. Ja kah, osuipa silmiini sekä lamput että astiaharjat. Nyt
löytyy sekä hygieniaa että valaistumista.
Kasvonaamio oli palkkio hyvinjärjestellystä avusta itsekehitykseen.
Sain tiistaina kirjoitettua Psychosoziales Beratungiin, ja kerrottua
että nyt ahistaa, eikä ahistus näytä poistuvan itsesuggestiolla, saati
käsikauppalääkkein. Meilin kirjoittamiseen meni neljä tuntia ja
litroittain kyyneleitä. On se vaan vaikea todeta ääneen, että ei omin
avuin pysty ratkomaan ongelmiaan.
Sain eilen meilin, jossa
Frau Sch. toivotti minut tervetulleeksi jutustelemaan.
Tänään kävin jutustelemassa, ensi viikolla menen uudestaan.
Frau Sch. on nerokas. Puoliksi hippi, puoliksi looginen analyytikko.
Omalta kannaltani erittäin yhteensopiva kombinaatio maailmojasyleilevää
välittämistä ja nopeaa ongelmanhavainnointia ja -ratkontaa. Lisäksi
Frau Sch. puhuu kanssani englanniksi ja ymmärtää hyvän teen päälle.
En ole kuulemma sen hullumpi kuin ihmiset yleensäkään ovat, mutta
painostan ja pakotan itseäni liikasuorittamiseen, mistä vastareaktiona
seuraa ajoittaista täydellistä toimintakyvyttömyyttä. Kyllähän mä sen
tiesin, mutta. Frau Sch:lla on keinoja saattaa suorittaminen ja
rentoutuminen balanssiin. Mulla ei ole ollut.
Kuunneltuaan
väninääni hippi Frau Sch. loihe lausumaan, että "Ihmisen pitäisi vaatia
itseltään saman verran kuin hän vaatii parhaalta ystävältään." Minun
oli pakko myöntää, että en vaadi muilta ihmisiltä yhtä paljon kuin
itseltäni. Se nyt vaan olisi eettisesti väärin odottaa niiltä niin
paljon. Itsekseen ajateltuna tämän viisauden logiikka on pettämätön,
ääneen lausuttuna se kuulostaa pöljältä.
Analyytikko Frau
Sch. puolestaan totesi, että mun pitää lakata kirjoittamasta päivittäin
listoja siitä, mitä on pakko suorittaa. Sen sijaan pitää ruveta
päivittäin kirjaamaan ylös, mitä on saavuttanut. Hän epäili, että
kirjoittamani suorituslistat ovat niin halvatun pitkiä, että
realistisesti ajateltuna niistä ei voi yhtään mitenkään suorittaa
päivässä, ja siksi on illalla aina paha mieli.
Periaatteessa en myönnä, mutta käytännössä en ole ikinä yhtäkään
kirjaamaani to do-listaa tainnut yhdessä päivässä pystyä suorittamaan.
Yritin keskenäni ratkaista tätä ongelmaa laittamalla ihan kaiken
listaan, jotta asioista tulisi samanarvoisia, yhtä tärkeitä: suorita
sosiaalisuutta, suorita ruokaostoksia, suorita tenttiinlukua, suorita
seminaari-istunto, suorita lähteiden etsimistä, suorita harrastus,
suorita. Käytännössä käy niin, että vähemmän tärkeät asiat kuitenkin
siirtyvät huomiseen, niin kuin harrastus ja sosiaalisuus.
Normaalisyyllisyyden lisäksi painaa se, että koko listaa ei tullut
suoritettua. Seuraavan päivän listassa painavat jo aamulla edellisen
päivän synnit, jotka kasaantuvat kasaantumistaan.
Tunnen
vähän syyllisyyttä siitä, etten aio tehdä listaa huomiselle. Ainakaan
kynällä ja paperille. Huominen huolehtii itse itsestään, niin että mun
ei tarvitse. Sanoi Frau Sch.
Lisäksi sovittiin, että yritän
pohtia miten vapaa-ajan ja työajan pystyisi erottamaan selkeämmin
toisistaan päivittäisessä elämässä. Ensi viikkoon pärjään sillä, että
valmistan tietyn määrän artikkelia päivässä. Kun kiintiö on täynnä,
pitää lopettaa. Aloittamisen vaikeudesta ei puhuttu mitään, mutta
yritän noudattaa syksyllä kehittämääni huokaa ja aloita -metodia.
Tärkeintä on ettei ajattele lopputulosta kun aloittaa.
Tämän
ja eilisen päivän saavutuksia ovat maalis-huhtikuun vaihteen
tutkimusretken esivalmistelut. Alkaa olla majapaikka, ZMUC, ja parit
kontaktilöydöt sellaisessa kehitysvaiheessa, että voi ruveta
kirjoittelemaan virallisia visiittitiedustelukirjeitä. Tänään kävin
löytämässä apua pitkäaikaisiin ongelmiini. Ja kirjastossa ottamassa
muistiinpanoja parista oleellisesta lähteestä artikkelia varten. Hankin
ruokaa ja lamppuja ja hyvää oloa edesauttavia tuotteita. Lisäksi
tapasin keskustassa vahingossa pari tuttua ja juttelin niiden kanssa
saksaksi. Laitoin lamput kattoon ja väänsin myös kuvun paikoilleen.
Juttelin myös Prinsessan kanssa puolisen tuntia ruokaa laittaessa. Ja
Rakkaimman kanssa puhelimessa. Seuraavaksi aion tanssia niskani
notkeaksi ja alkaa kirjoittaa artikkelin tämän päivän osuutta.
Jos ei omin avuin kykene, on sankarillista löytää apua. Asterixilla on Obelix, Taikalla on Frau Sch.
torstai, 12. tammikuu 2006
Kommentit