Mä olen kyllä ihan oman elämäni sankari. Ostin tänään puolihuolimattomasti lamppuja Dm:stä. Alunperin koikkelehdin sinne, koska halusin ostaa itselleni kasvonaamion (Schaebensin Totes Meer Maske, mustapäiden ja finnien tuho ja kauhu). Ajatus ruokaostoksista Aldissa ei houkutellut poistumaan hetimiten paikalta, joten kiertelin hetken. Ja kah, osuipa silmiini sekä lamput että astiaharjat. Nyt löytyy sekä hygieniaa että valaistumista.

Kasvonaamio oli palkkio hyvinjärjestellystä avusta itsekehitykseen. Sain tiistaina kirjoitettua Psychosoziales Beratungiin, ja kerrottua että nyt ahistaa, eikä ahistus näytä poistuvan itsesuggestiolla, saati käsikauppalääkkein. Meilin kirjoittamiseen meni neljä tuntia ja litroittain kyyneleitä. On se vaan vaikea todeta ääneen, että ei omin avuin pysty ratkomaan ongelmiaan.

Sain eilen meilin, jossa Frau Sch. toivotti minut tervetulleeksi  jutustelemaan.  Tänään kävin jutustelemassa, ensi viikolla menen uudestaan.

Frau Sch. on nerokas. Puoliksi hippi, puoliksi looginen analyytikko. Omalta kannaltani erittäin yhteensopiva kombinaatio maailmojasyleilevää välittämistä ja nopeaa ongelmanhavainnointia ja -ratkontaa. Lisäksi Frau Sch. puhuu kanssani englanniksi ja ymmärtää hyvän teen päälle.

 En ole kuulemma sen hullumpi kuin ihmiset yleensäkään ovat, mutta painostan ja pakotan itseäni liikasuorittamiseen, mistä vastareaktiona seuraa ajoittaista täydellistä toimintakyvyttömyyttä. Kyllähän mä sen tiesin, mutta. Frau Sch:lla on keinoja saattaa suorittaminen ja rentoutuminen balanssiin. Mulla ei ole ollut.

Kuunneltuaan väninääni hippi Frau Sch. loihe lausumaan, että "Ihmisen pitäisi vaatia itseltään saman verran kuin hän vaatii parhaalta ystävältään." Minun oli pakko myöntää, että en vaadi muilta ihmisiltä yhtä paljon kuin itseltäni. Se nyt vaan olisi eettisesti väärin odottaa niiltä niin paljon. Itsekseen ajateltuna tämän viisauden logiikka on pettämätön, ääneen lausuttuna se kuulostaa pöljältä.

Analyytikko Frau Sch. puolestaan totesi, että mun pitää lakata kirjoittamasta päivittäin listoja siitä, mitä on pakko suorittaa. Sen sijaan pitää ruveta päivittäin kirjaamaan ylös, mitä on saavuttanut. Hän epäili, että kirjoittamani suorituslistat ovat niin halvatun pitkiä, että realistisesti ajateltuna niistä ei voi yhtään mitenkään suorittaa päivässä, ja siksi on illalla aina paha mieli.

Periaatteessa en myönnä, mutta käytännössä en ole ikinä yhtäkään kirjaamaani to do-listaa tainnut yhdessä päivässä pystyä suorittamaan. Yritin keskenäni ratkaista tätä ongelmaa laittamalla ihan kaiken listaan, jotta asioista tulisi samanarvoisia, yhtä tärkeitä: suorita sosiaalisuutta, suorita ruokaostoksia, suorita tenttiinlukua, suorita seminaari-istunto, suorita lähteiden etsimistä, suorita harrastus, suorita. Käytännössä käy niin, että vähemmän tärkeät asiat kuitenkin siirtyvät huomiseen, niin kuin harrastus ja sosiaalisuus. Normaalisyyllisyyden lisäksi painaa se, että koko listaa ei tullut suoritettua. Seuraavan päivän listassa painavat jo aamulla edellisen päivän synnit, jotka kasaantuvat kasaantumistaan.

Tunnen vähän syyllisyyttä siitä, etten aio tehdä listaa huomiselle. Ainakaan kynällä ja paperille. Huominen huolehtii itse itsestään, niin että mun ei tarvitse. Sanoi Frau Sch.

Lisäksi sovittiin, että yritän pohtia miten vapaa-ajan ja työajan pystyisi erottamaan selkeämmin toisistaan päivittäisessä elämässä. Ensi viikkoon pärjään sillä, että valmistan tietyn määrän artikkelia päivässä. Kun kiintiö on täynnä, pitää lopettaa. Aloittamisen vaikeudesta ei puhuttu mitään, mutta yritän noudattaa syksyllä kehittämääni huokaa ja aloita -metodia. Tärkeintä on ettei ajattele lopputulosta kun aloittaa.

Tämän ja eilisen päivän saavutuksia ovat maalis-huhtikuun vaihteen tutkimusretken esivalmistelut. Alkaa olla majapaikka, ZMUC, ja parit kontaktilöydöt sellaisessa kehitysvaiheessa, että voi ruveta kirjoittelemaan virallisia visiittitiedustelukirjeitä. Tänään kävin löytämässä apua pitkäaikaisiin ongelmiini. Ja kirjastossa ottamassa muistiinpanoja parista oleellisesta lähteestä artikkelia varten. Hankin ruokaa ja lamppuja ja hyvää oloa edesauttavia tuotteita. Lisäksi tapasin keskustassa vahingossa pari tuttua ja juttelin niiden kanssa saksaksi. Laitoin lamput kattoon ja väänsin myös kuvun paikoilleen. Juttelin myös Prinsessan kanssa puolisen tuntia ruokaa laittaessa. Ja Rakkaimman kanssa puhelimessa. Seuraavaksi aion tanssia niskani notkeaksi ja alkaa kirjoittaa artikkelin tämän päivän osuutta.

Jos ei omin avuin kykene, on sankarillista löytää apua. Asterixilla on Obelix, Taikalla on Frau Sch.