Viimeiset päivät meneillään.

Paniikki ja univaje ei varmaan ole koskaan hyvä yhdistelmä, eikä se täälläkään yllättäen toimi. Ulkopuolisten arkistojen läpikäynti jäänee haaveeksi, enkä edes päässyt kampaamaan kaikkea tämän museon arkistomateriaalia. Työpäivät ovat tällä viikolla venyneet aamukasista aamukahteen useampana päivänä, mutta lähinnä siksi, että tuli konferenssidediksiä vastaan.

Pitäisi uskaltaa ottaa pari tuntia vapaaksi puhdasta ajattelua varten. Yritin aamulla valokopioida ja ajatella samaan aikaan. Valokopiointi vaikuttaa kuitenkin olevan sellainen mekaaninen puuha, joka vaatii kuitenkin sen verran huomiota, että ajattelulle ei jää tilaa.

Tunnin päästä olisi haastattelu, jossa pitäisi pystyä kysymään fiksuja ja olennaisia. Taidanpa keskittyä valokuvaukseen ja pyytää kommentteja myöhemmin.

Kylläpäs oma rajallisuus pistää harmittamaan.