Tällain kuukauden uusvanhassa maassa eleltyään alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, että periaatteessa tutuista käyttöliittymistä on tottunut pois.

Abloy-lukot: on kertakaikkiaan kettuilua, että voi lukita itsensä asuntonsa ulkopuolelle avainta käyttämättä. 

Sähköliesi: pitää ensin odotella typerän pitkään, että laite lämpenee, ja sen jälkeen se ei kylmene ennen kuin makaronit ovat jo palaneet pohjaan.

Aukioloajat: Miten kukaan normaaleissa päivätöissä käyvä ikinä ehtii pankkiin tai postiin? Ruokakauppakäynnitkin ovat omituisesti rajoitettuja.

Postiluukku ulko-ovessa: saa sydärin joka kerta kun postiluukusta kalahtaa jotain ensin sisäoveen ja sitten lattiaan.

Ruoan hinta: ! Erityisesti sieppaa kasvisten, soijamaidon ja tofun hinta.

Kylmä sää: !! Erityisesti sieppaa päiväkausia jatkuva märän, kylmän ja harmaan yhdistelmä.

Kieli:  On tyhmää, että lähes kaikki kadulla tietävät mitä puhun. Erityisen tyhmää on, kun sanat eivät tule mieleen silloin kun niitä tarvitsisi, vaan akateemisesti myöhässä. Tosin tämä ei taida olla niin loputtoman krooninen ongelma kuin useimmilla kohtaamillani asiakaspalvelijoilla, joiden sanastosta puuttuvat kokonaan sanat "kiitos" ja "ole hyvä".
 
Toisaalta on oikeasti hirvittävän kätevää, että löytyy sellaisia ihanuuksia kuin:

Ystävät, toverit: Ne on ihania.

Vesipatterit: Kyllä se on vaan niin hienoa, että sisällä ei tuule jatkuvasti.

Yleinen kävelytahti: Kiva että ihmiset kävelevät, eivät lyllerrä tiellä.

Kännykät: Nastaa, että kännykkä löytää verkon lähes missä tahansa, eikä hukkaile sitä useampaan otteeseen parin sadan metrin kävelymatkalla.

Unicafe: Hyvää lämmintä kasvisruokaa.

YTHS: Asiansa osaava terveydenhuolto helpottaa elämistä.

Aurinko: Sitä on kyllä aika loputtoman kiitollinen päivinä, jolloin aurinko näyttäytyy edes hetken.