Appivanhempani kävivät täällä kääntymässä viikonloppuna.

Intiaanimuseo oli ihan yhtä masentava toisella kuin ensimmäisellä käynnilläkin. Holokaustimuseota emme edes yrittäneet. Dinosauriit uppoavat kaikenikäisiin ja talvipuutarhassa oli päheitä ja hyvänhajuisia orkideoja, tosin päheät oli kasattu yhteen huoneeseen ja hyvänhajuiset viidakon ylätasanteelle. Lisäksi shoppailimme anopille lomavaatteita, Washingtonin keikka oli heille vain pieni sivupläjäys matkalla Tahitille.

Kirjoittaminen etenee sitä tahtia, että tässä voisi itsekin käydä yhden Tahitin keikan ja miettiä sitten jatkoa sen jälkeen. Inspiraatiota on, koordinaatiota ei. Kirjoittelenpa siis luovia säkeitä introon ja kakkoslukuun, joita voi tetristellä paikoilleen joskus. Jos tiedosto siis enää ikinä löytyy mistään.

Tänään on paikallisilla virallinen juhlapäivä, mikä tarkoittaa sitä että olen lukittuna ulos toimistoltani kotikoneen ja teekupin väliin. Tästä mukavasta asiaintilasta ja kansalaisoikeusliikkeen luotsaamisesta kiitos Martin Luther Kingille.