Ei ole näkynyt putkimiestä tänäänkään.

Kävin sit kellarissa suihkussa. Ja suihkusta poistuessani havaitsin ikkunassa tutut jalat. Tomppahan se siellä. Kävin Tompalle valittamassa putkimiehestä. Putkihommat hoitaa alihankkijana Putki-Sampo (paska lafka, välttäkää jos voitte), jonka kyseisestä hommasta vastaavalle mieshenkilölle sain numeron.

Kun sain numerosta ketään kiinni, kävi ilmi että soitin Madeiralle. Salminen oli sitten päättänyt keskenään, että voipi hoitaa tämän meidän kylppärin lomalta ensi viikolla palattuaan. Ja ihan informoimatta kellekään. Kiva jätkä.

Joten soitin sitten Putki-Sampoon, vaadin esimiehen puhelimeen ja haukuin paitsi niiden lafkan, myös kyseisen Salmisen. Esimies valitteli tilannetta ja lupasi lähettää tänne tällä viikolla jonkun. Missä vaiheessa kysäisin, että voiko hän suositella yhteistyökumppania, jolla olisi aikaa hoitaa tämä keikka tänään tai huomenna. Ja yllättäen löytyi kuin löytyikin alainen, joka ehtii tänne huomenna iltapäivällä.

Tämä on varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun olen vaatinut mitään. Homma selvästi toimii ilman kokemustakin heti kun kokee riittävästi tulleensa kaltoinkohdelluksi. Kyseinen kokeminen vaatii tietysti edes jonkin sortin itsearvostusta. Joten olen selvästi kehittänyt sitäkin.

Sittemmin olen yrittänyt kehittää naimahenkeä katsomalla hääaiheisia elokuvia hametta ommellessani. Henki on kyllä edelleen vähän hukassa. Olen aika vakuuttunut siitä, että jotain määrittelemätöntä kamalaa häiden aikana tapahtuu. Tai määrittelemätöntä ja määrittelemätöntä. Olen melko varma siitä, että on ihan realistista pelätä, että sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitus sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu. Kun omista häistään ei oikein voi poistua kesken kaiken, on pakko se tilanne kohdata, jos kohdalle osuu. Sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroiu.

Pitäisiköhän sittenkin vaan karata?