Ei ole näkynyt putkimiestä tänäänkään.
Kävin sit kellarissa
suihkussa. Ja suihkusta poistuessani havaitsin ikkunassa tutut jalat.
Tomppahan se siellä. Kävin Tompalle valittamassa putkimiehestä.
Putkihommat hoitaa alihankkijana Putki-Sampo (paska lafka, välttäkää
jos voitte), jonka kyseisestä hommasta vastaavalle mieshenkilölle sain
numeron.
Kun sain numerosta ketään kiinni, kävi ilmi että
soitin Madeiralle. Salminen oli sitten päättänyt keskenään, että voipi
hoitaa tämän meidän kylppärin lomalta ensi viikolla palattuaan. Ja ihan
informoimatta kellekään. Kiva jätkä.
Joten soitin sitten
Putki-Sampoon, vaadin esimiehen puhelimeen ja haukuin paitsi niiden
lafkan, myös kyseisen Salmisen. Esimies valitteli tilannetta ja lupasi
lähettää tänne tällä viikolla jonkun. Missä vaiheessa kysäisin, että
voiko hän suositella yhteistyökumppania, jolla olisi aikaa hoitaa tämä
keikka tänään tai huomenna. Ja yllättäen löytyi kuin löytyikin alainen,
joka ehtii tänne huomenna iltapäivällä.
Tämä on varmaan
ensimmäinen kerta ikinä, kun olen vaatinut mitään. Homma selvästi
toimii ilman kokemustakin heti kun kokee riittävästi tulleensa
kaltoinkohdelluksi. Kyseinen kokeminen vaatii tietysti edes jonkin
sortin itsearvostusta. Joten olen selvästi kehittänyt sitäkin.
Sittemmin olen yrittänyt kehittää naimahenkeä katsomalla hääaiheisia
elokuvia hametta ommellessani. Henki on kyllä edelleen vähän hukassa.
Olen aika vakuuttunut siitä, että jotain määrittelemätöntä kamalaa
häiden aikana tapahtuu. Tai määrittelemätöntä ja määrittelemätöntä.
Olen melko varma siitä, että on ihan realistista pelätä, että sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitus sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu. Kun omista häistään ei oikein voi poistua kesken kaiken, on pakko se tilanne kohdata, jos kohdalle osuu. Sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroitu sensuroiu.
Pitäisiköhän sittenkin vaan karata?
maanantai, 4. joulukuu 2006
Kommentit