Viime viikolla nukuin väärin.
Nyt kun ollaan siinä iässä, että finnivoide läästitään ryppyvoiteen
alle, alkavat muutkin ruumiintoiminnot selvästi oikkuilemaan.
Artikkelin dediksen juostessa vastaan oli pakko aloittaa työpäivän
pidentäminen unien vähentämisellä. Mutta se ei onnistu enää niin kuin
ennen.
Ennen saattoi tehdä hyvää jälkeä useamman päivän ajan kolmen-neljän
tunnin yöunilla. Nykyään kolmen-neljän tunnin yöunet vaativat
melkolailla samanpituiset päiväunet, että ylipäänsä mitään jälkeä saa
aikaiseksi. Se on huutava vääryys.
Lisäksi vuorokausirytmi hajoaa ihan täysin. Tai siis, siirtyy puolella
päivällä. Ennen oli helppoa vääntää se päivässä takaisin, nyt ei riitä
edes kokonainen viikonloppu.
Ei vissiin auta muuta kuin siirtyä väliaikaisesti teen
suurkuluttajaksi. Torstaina olis seuraava dedis. Siihen pitäisi lukea
ja kirjoittaa. Lukea vois sängylläkin. Sänky olis lämmin ja pehmeä...
Antaisko joku mulle tahdonvoimaa? Vaihtiksena tarjoaisin unetusta ja mukavuudenhalua.
maanantai, 19. maaliskuu 2007
Kommentit