Viime viikolla nukuin väärin.

Nyt kun ollaan siinä iässä, että finnivoide läästitään ryppyvoiteen alle, alkavat muutkin ruumiintoiminnot selvästi oikkuilemaan. Artikkelin dediksen juostessa vastaan oli pakko aloittaa työpäivän pidentäminen unien vähentämisellä. Mutta se ei onnistu enää niin kuin ennen.

Ennen saattoi tehdä hyvää jälkeä useamman päivän ajan kolmen-neljän tunnin yöunilla. Nykyään kolmen-neljän tunnin yöunet vaativat melkolailla samanpituiset päiväunet, että ylipäänsä mitään jälkeä saa aikaiseksi. Se on huutava vääryys.

Lisäksi vuorokausirytmi hajoaa ihan täysin. Tai siis, siirtyy puolella päivällä. Ennen oli helppoa vääntää se päivässä takaisin, nyt ei riitä edes kokonainen viikonloppu.

Ei vissiin auta muuta kuin siirtyä väliaikaisesti teen suurkuluttajaksi. Torstaina olis seuraava dedis. Siihen pitäisi lukea ja kirjoittaa. Lukea vois sängylläkin. Sänky olis lämmin ja pehmeä...

Antaisko joku mulle tahdonvoimaa? Vaihtiksena tarjoaisin unetusta ja mukavuudenhalua.