Tänään oli mukavasti lämmin päivä, joten kävimme turisteilemassa paikallisessa eläintarhassa.

Se oli Washingtonin turistikohteista toistaiseksi masentavin. Kakkossijalle putosi Amerikan intiaanimuseo ja kolmossijaa pitää valkoinen talo, joka on siinä mielessä vähiten masentava, että ihmiset jaksavat mielenosoittaa asian jos toisenkin puolesta hetimiten talon ulkopuolella. Siitä huolimatta, että paikan vartijat  kävelevät ympäriinsä hampaisiin saakka aseistettuina.

Eläintarhat ovat eettisesti vaikea asia.  Ei ole oikein, että joitain eläimiä suljetaan niiden luontaista habitaattia ziljoona kertaa pienempiin tiloihin olemaan  jatkuvassa ihmismelussa.  Toistaalta se on ehkä kuitenkin yleisesti ottaen parempi ratkaisu kuin se, että ihmiset matkustelevat suurissa määrin niihin alkuperäishabitaatteihin, vaikkei tämä niiden tarhaan suljettujen eläinten tilannetta lohduta.

Päivän hauskin eläin oli ehkä hieman yllättäen komodonvaraani, joka vipelsi nurtsilla aika vauhtia, eikä vaikuttanut erityisen järkyttyneeltä elinolosuhteistaan huolimatta. Suurten nisäkkäiden elämä vaikutti erityisen kurjalta: mitä positiivista voi sanoa siitä, että paikan virtahevon pyöreän sementtiuima-altaan tilavuus on sellainen, että kyseinen virtahepo ui siinä 4-5 kierrosta ympäri puolessa minuutissa. Sen sijaan selkärangattomat olivat tosi hupaisia, erityisesti seepiat ja perhoset.

Oli kuitenkin ehkä hyödyllistä viettää ulkona vaihteeksi enemmän aikaa kuin pakolliset kauppareissut. Ehkä seuraavaksi voidaan sitten käydä holokaustimuseossa niin saadaan kerättyä koko sarja.