Kävimme shoppaamassa tulevan anoppini kanssa.
Edellämainittu lause voisi olla hyvä alku veretseisauttavalle
kauhutarinalle. Onneksi anoppini on kauhean mukava ihminen, joten
valitettavasti en saa aikaiseksi edes valitusvirttä. Paitsi siitä voisi
vähän valittaa, että hän haluaa toimittaa meille häälahjaksi lautasia
ja kattausvehkeitä 12 hengelle, vaikka meillä ei henkilökohtaisesti ole
innostusta astiastoihin tai kattauksiin. Olemme pikemminkin
ööh-syyään-sit-vaik-pöydältä -tyylisiä hippejä.
Tämä näyttää nyt uhkaavasti kuitenkin luisuvan siihen, että toimitamme
Stockalle häälahjalistan, josta satunnainen vieras saa sitten ostaa
tarpeelliseksi kokemiaan asioita, jos ei halua olla lahjoittamatta
mitään, tai lahjoittaa rahaa meille tai SPR:n katastrofirahastoon.
Siinä on kuitenkin vähemmän pelättävää kuin siinä, että ihmiset ostavat
lahjaksi mitä sattuu. Ja lahjapöydän hallinnassa on varmasti juhlan
aikana hauskaa puuhaa jollekin rassukalle, jolle homma delegoituu. Oi
voi.
Se hauskempi osa shoppausta sisälsi juhlajakun metsästämistä anopille
sulhasen paettua töihin. Kävi ilmi muuan muassa, että anoppi on
suunnitellut hääpuheitaan jo vuosikausia joka pojalleen. Mutta enpäs
kerro sen enempää. Hähä.
perjantai, 10. marraskuu 2006
Kommentit