Tajusin justiinsa kaksi asiaa. Seinänaapurini puhuu kiinaa. Olen alkanut suuntautumaan positiivisesti.

Positiivisesti suuntautuminen ei varsinaisesti ole positiivista ajattelua. Siis ei tässä vielä millään nami-nami-linjalla hengata.

Positiivinen suuntautuminen lähinnä tarkoittaa sitä, että jos nyt tuntuukin paskalta, niin tulevaisuudessa ei ikuisesti tunnu paskalta. Tämä varmaan jotenkin liittyy tähän tunne-elämän normalisoitumiseen. Asiat on helpompi ymmärtää alati muuttuvina kun on itsekin alati muuttuva.

Ällistyttävää. Opin varmaan ennen pitkää että etukäteen murehtiminen on jokseenkin turhaa.