Yhteen arkistoista mennään vain, jos turvamies saa sisäpuhelimitse
kiinni paikallisen työntekijän, joka tulee sitten hakemaan portilta.
Olen siellä jo niin tuttu naama, ettei tarvi edes sanoa mitään hyvien
huomenien jälkeen. "Joo, mä soitan." Jos ne eivät saa kiinni henkilöä,
jonka vastuulla on, että en esimerkiksi leiki tulitikuilla tai
trangialla sisätiloissa, ne soittavat jo suvereenisti jollekin muulle
ihan oma-aloitteisesti. Omasta mielestäni en kyllä ole toistaiseksi
nähnyt yhtään turvatoveria kertaakaan aikaisemmin, mutta ehkä ne
huvittelevat katsomalla vanhoja turvakameranauhoja.
Tänä aamuna matkallani arkistosta toiseen yhdestä punaisesta autosta
tipahti pakoputki. Näin yhden ahvenen myös. Se hengasi sillankupeessa
ihan muina ahvenina kun otin vähän aamuaurinkoa.
Nationalmuseetilla oli eilen 200-vuotisbileet, joten kaikki
paikallevääntäytyneet paikalliset olivat vähän väsyneitä tänään. Tällä
vaikutti olevan suora korrelaatio ihmisten innokkuuteen rimpautella
niille töihin.
Ensi syksynä mullakin on oma työpuhelin.
Elämäni ei suoraan sanoen ole ihan maailman mielenkiintoisinta juuri tällä hetkellä. Onneksi on viikonloppu tulossa.
tiistai, 22. toukokuu 2007
Kommentit