Kotona ollaan. Itseasiassa, ollaan oltu jo useampi päivä. Jotka olen hävittänyt varsin tehokkaasti.

Lauantaina oli Avalon V. Voitin pelin täysin nerokkaalla ajoituksella. Tämä strategia ei ollut missään vaiheessa harkittu,  kunhan tapahtui. Oikeitten kysymysten kysyminen oikeaan aikaan auttoi myös.

Viimeiset kolme päivää olen puolestaan pääasiassa lukenut R. R. Martinin uusinta. On paljon viehättävämpi kuin edellinen osa. Ja loppui jälleen kesken. Rakkain on pääasiassa lukenut tentteihin. Me hengaillaan vieretysten ja välillä sylitysten sängyllä, ja paperi vaan rapisee. Välillä suklaapaperi.

Elämä on ihan säädyttömän mahtavaa. Haluaisin kiittää erityisesti niitä muutamia lipidejä, jotka toisiinsa alkumeressä törmättyään jatkoivat matkaa yksissä tuumin.. Lisäksi haluaisin kiittää lihanssyöjädinosauriita, jotka eivät syöneet alkurottia sukupuuttoon, ja sitä hypoteettista yli-ihmisrotua, joka älysi häipyä Marsiin ilman esi-isiäni. Lisäksi haluaisin kiittää lämpimästi sitä isomummoa, joka otti ja sairastui juuri ennen isovanhempieni ja heidän lastensa muuttomatkaa Australiaan.

Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin Rakkaimmalle, joka haluaa olla minun maailmassani, vaikka ei ole lainkaan pakko.