Lunta tuli putkeen puolitoista vuorokautta torstain ja perjantain
välisestä yöstä alkaen. Sitä oli välittömästi sateen loputtua 15 cm,
nyt noin 2 cm. Kärpäset surrailivat sunnuntaiauringossa. Lyhyet talvet
ovat erittäin palkitsevia kokemuksia.
Koska minun oli tarkoitus hukuttautua työhön koko viikonlopun ajaksi,
olen tutustunut ennätysmäärään uusia blogeja. Täytyy sanoa, että jos
jostain ihminen voi olla kiitollinen, niin siitä, että blogeja ei ollut
vielä keksittykään silloin kun minä olin syvällisesti ajatteleva, mutta
taiteellisesti kirjoittava teini-ikäinen.
Tämä blogihurjastelu myös selvitti sen, miksi pidän filosofien tekstejä
paljon vaikeampilukuisina kuin kirjailijoiden. Taiteelliset
teini-ikäiset blogaajat kirjoittavat kuin filosofit: joka ainoa
viittaus jonkin toisen ajattelijan tekstiin pitää alleviivata ja
selittää pienimpiä tekstiin luettuja nyansseja myöden. Kuka sellaista
valheellista pilkunnussimista oikeasti jaksaa satoja sivuja, kun yhden
blogientrynkin lukeminen aiheuttaa tuskallisia myötähäpeän
konvulsioita.
Liiallinen selittäminen tappaa tekstin kuin tekstin. Jos kyseessä on
jonkin toisen tekstin selittäminen, sitä paremmin menee, mitä enemmän
pystyy antamaan lukijalle onnistumisen elämyksiä omien oivallusten
muodossa. Eikä omille oivalluksille ole tilaa, jos ne tapetaan alkuunsa
selittämällä ihan kaikki.
Lisäksi kannattaisi pitää huolta siitä, että pystyy löytämään
selitykselleen perusteluja siitä alkuperäisestä tekstistä. Ihan vaan
siltä varalta, että joku joka myös tuntee alkuperäisen tekstin sattuu
lukemaan niitä selityksiä. Omat assosiaatiot on ihan jees niin kauan
kun uskaltaa tunnustaa, että ne ovat omia.
Mutta ei herranen aika kirjoitella että tämä kuuluisa 1700-lukulainen
herrasrunoilija ylisti tässä oodissaan autoilun riemuja. Ei todella
tainnut.
Vaikka voitaisiin ajatella, että ihminen on ikuisesti sama, niin ei se
ole. Siitä huolimatta, että historiasta voidaankin jotain oppia,
sunnuntai, 12. helmikuu 2006
Kommentit