Koneeni hajosi lauantaina.

Menin tunnollisesti kirjastoon iltapäivällä, marssin lukusaliin, kirjauduin sisään, asetin koneen pöydälle ja avasin. Ja kah, kone oli särki. Siitä repsotti 3 mm leveä ja 75 mm pitkä retkale vilkuttimen yläpuolelta.

Käyttöä tämä ei varsinaisesti olisi muuten haitannut, mutta retkale on piikikäs juuri siitä kohtaa, jossa ranteeni yleensä lepää. Olin että mitä? Paniikki.

Yritin asioida paikallisessa Humacissa, mutta siitä ei tullut varsin mitään. Paikalliseen tapaan kyseinen taivas meni sulki kello 15.00. Vietettyäni sitten ylimääräisen ja pahantuulisen vapaapäivän sunnuntaina, marssin tänään samaan paikkaan aamuysiltä.

Vain huomatakseni että avaavat kymmeneltä. Mutta ei hätää, keplottelin itseni naapuriporttikongista lafkan toimistoon, jossa minut otti vastaan vähän hämmentynyt mutta ystävällinen sihteerikkö, joka toimitti minut touhukkaalle ja tatuoidulle nörtille koneineni. Ihmettelimme hetken retkaletta ja vaihtoehtoja. Totesin keskenäni, että voin ihan hyvin maksaa 1000 kruunua pikakorjausmaksua siitä hyvästä, että saan koneen heti teknikolle ja sittemmin käyttööni siksi aikaa kunnes korvaavat osat ovat saapuneet maahan ja kone pitää roudata korjattavaksi.

Varttia vajaa kymmen sain jo koneeni takaisin, osat ja asennus menevät vakuutuksen piikkiin, koska kyseessä on alkuperäinen asennusvirhe. Osat tulevat tällä viikolla, asennuksen saan tunnin sisällä siitä kun jätän koneen huoltoon. Arkistoaikaa ei mennyt hukkaan kuin tunti, viikonloppuna olisi vähintään harmittanut yhden Rakkaan puute, jos ei olisi kone harmittanut enemmän.

Toistaiseksi laite pysyy koossa ja työturvallisena laastarilla.