Herranen aika. Joinain aamuina ei vaan tapahdu oikeus ja kohtuus.
Heräsin painajaiseen, jossain asuin edelleen vanhempieni luona ja
seurustelin eksäni kanssa. Heräsin kymmenen minuuttia ennen
herätyskelloa omaan huutooni. Mainittakoon, että mulla tuntuu olevan
sellainen itsesäätelysysteemi, joka näyttää mulle painajaisia vain jos
mulla on yleisesti ottaen hyvä olla.
No joo. Aamupalalla onnistuin tuhrustamaan vaatteeni, viimeiset puhtaat
ja asialliset sellaiset, ranskankermaan. Kuljen siis tällä hetkellä
varsin asiattomasti pukeutuneena.
Olin jo lähtiessä myöhässä, ja jouduin palaamaan pihalta takaisin
hakemaan lompakkoa ja puhelinta. Tiistaisin on koulua aamukasista
iltakuuteen, joten molemmat ovat potentiaalisesti tarpeellisia. Unohdin
kuitenkin kalenterini.
Joka ei muuten kauhean olennainen ole, mutta siinä kerrotaan, missä
mun tunnit ovat. Kalenterin puuttumisen havaitsin kirjaston
kohdalla, vartin kävelymatkan päässä kotoa. Ei mitään hajua minne
saksantuntini on piilotettu, mutta jonnekin päärakennuksen vajaasta
viidestä sadasta huoneesta. Kevyin, ei ylämäkeen suuntautuva tapa
keksiä missä luokassa olisi jo vartti sitten pitänyt hengata, oli
tuossa vaiheessa raahautua vartti väärään suuntaan tietokoneluokkaan,
ja etsiä se tieto yliopiston kotisivuilta.
Nyt tiedän. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää kannata lähteä
juoksentelemaan tunnille, koska siitä olisi mennyt jo yli puolet, eikä
osallistumismerkintää saisi kuitenkaan. Vorttragia pukkaa, mulla on jo
kolme poissaoloa.
Naurattaa ihan älyttömästi, mutten kehtaa. Paikalliset eivät oikein ymmärrä itsehuvittuneisuuden päälle.
tiistai, 2. toukokuu 2006
Kommentit