Jumangega.
OIen tänään puklannut jo kolme sivua. Enää puuttuu siis seitsemän. Olen
aiemmin huomannut, että about kymmenen sivua pystyy puhumaan läpi 20
minuutissa. Tiedä sitten miten tässä käy, kun mukaan tökätään n. 20
kuvaa.
Itsestäni on kivintä kuunnella konferenssiesitelmiä, joissa on jotain
substanssia, mutta ei liikaa yksityiskohtia. Kivinta on kuitenkin
kirjoittaa esitelmiä, joista tyypeille jää mieleen satunnainen kuva ja
satunnainen näppärä lause, joka pistää ne kuvittelemaan, että kyllä
sitä substanssiakin varmaan oli, tai vähintään potentiaalia
substanssiin.
Minä ja Latour ollaan nimittäin havaittu, että oman terminologian
kehittämisellä pääsee jo varsin pitkälle akateemisissa piireissä ja
vähintään lomailemaan Ameriikkaan. Minä ja Rheinberger taas ollaan sitä
mieltä, että tää näytteen problematiikka on monimutkaisempaa kuin
tieteessä kuvitellaan ja se ansaitsisi enemmän huomiota. Se missä minä
olen sitten ihan yksinäni on tämä oman metodologian kehittäminen tästä
näytteen problematiikasta tieteen kulttuurihistoriallisessa kehyksessä.
Tän viimeisen replan kun saisi räväytettyä uskottavasti framille sen
muun höpötyksen salatekstinä, niin se proverbiaalinen se olisi niin
sanotusti siinä.
Jos kaivaisi ne kuvat esille.
lauantai, 28. lokakuu 2006
Kommentit