Vedän taas webbikurssia.

Joka kerta mukaan eksyy vähintään yksi toveri, joka ei ole oikein sisäistänyt webbikurssin suorituskonseptia. Vaikka kurssiohjeissa lukee, että kurssi suoritetaan kirjoittamalla vastauksia tehtävänantoihin, joku kurssille osallistuva ainutkertainen lumihiutale päättää, että a) kirjoittaminen tai b) tehtävänannot ovat jotain mitä voi ylenkatsoa. Copy-pastaaminen on kuitenkin melkein sama kuin kirjoittaisi itse, paitsi että siitä puuttuu se kirjoittaisi itse -osio.

Tehtävänantohin vastaaminen on omalla kohdallani konsepti, joka piti sisäistää ala-asteella. Että ei ole niin väliksi, jos vastaa väärin, kunhan nyt on kuitenkin edes yritetty. Kun yliopiston humanististen aineiden tehtävänannot ovat harvoin sellaisia, että niihin olisi ylipäänsä yksi ainoa oikea vastaus, pelkällä tehtävänantoon vastaamisella irtoaa yleensä kakkonen, jopa kolmonen, jos Gaussin käyrään on mitään luottamista. Joten se tehtävänannon huomioiminen vastauksessa vaikuttaisi helpoimmalta tieltä selvitä tehtävästä. Jos tehtävänantona on etsiä ote suomalaisesta sota-ajan runoudesta ja analysoida sitä kulttuurihistoriallisesti, ei kuvittelisi, että kukaan kuvittelisi, että referaatti tuliterästä sosiologian tutkimuksesta ja pari heittoa Setä Tuomon tupaan käy hyväksytystä vastauksesta. Valitettavasti tällöin yliarvioisi noin kymmenkunta prosenttia tehtävän suorittajista.

Olen siis ensimmäisen kerran joutunut lisäämään kurssin suoritusohjeisiin, että kurssitehtävän suorittaminen hyväksytysti vaatii vastaamista tehtävänantoon. Tällaisen klausuulin kirjoittaminen on niin übernoloa ettei tosikaan, mutta ilmeisesti lasilattian maalaaminen neonkeltaiseksi ja merkitseminen post-it -nuolilla on pakollista maailmassa, jossa ihmiset todistettavasti tipahtavat kellariin, jos eivät näe lattiaa.

Muissa uutisissa: täällä on satanut viikon, käyn tänään hankkimassa sateenvarjon, koska ei sada. Elämme niin etelässä, että sisätiloissa on kylmä lämmityksestä huolimatta: voimme syyttää tästä brittikolonialismin aikana omaksuttua rakennusinsinöörismiä, tai amerikkalaista pyrkimystä päästä mahdollisimman halvalla. Niin tai näin, joudun vaatekauppaan. Harjoittelen myös positiivista ajattelua kovalla tohinalla.

Meni tällä hetkellä miten huonosti tahansa, ainakaan en kyki Saksassa.