Viikonloppuna oli Finncon ja Finnconissa kunniavieraana George R. R. Martin. Minä en erityisemmin fanita ja ihkuta juuri ketään, tai jos niin teen, niin ne tyypit ovat enimmäkseen kuolleita. GRRM on kaikkien Wild Cards-sarjan ja Tulen ja jään laulujen lukijoiden onneksi edelleen paitsi hengissä, myös tuottelias, joten tänä viikonloppuna olin hämilläni ja liikuttunut tiheämpään tahtiin kuin koskaan. GRRM paljastui ihan hurjan mukavaksi ja joviaaliksi mieheksi, ja hänen tyttiksensäkin oli todella sydämellinen ja juureva nainen.

En tiedä, onko enemmän helpottavaa tai pelottavaa, että lempikirjailija paljastuu ihan ihmiseksi vaan. Pelottavaa siksi, että omat ideaalit murtuvat, ja ihmiselämän hauraus paljastuu. Ja helpottavaa siksi, että vaikka sitä ei itsekään ole kuin ihminen vaan, niin silti voi saada aikaan vaikka mitä.

Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tuntee kulkevansa oikeaan suuntaan, omilla siivillään, mutta elämän kannattelemana.