Hankin eilen kahden kuukauden jäsenyyden kuntosalille. Eilen pöngin tutustumassa laitteisiin parisen tuntia, tänään pyrähdin lyhyen kierroksen aerobisilla laitteilla.

Kuntosali on pelkästään tytöille, ja siellä haisee hyvältä. Sterkoista soiva reipas diskojytä peitti alleen mahdollisen ähkinnän ja useimpien muiden sankaritarten kuntopyörien näytöillä lepäsi Anna tai Gloria. Parasta kuntosalissa kuitenkin on, että se sijaitsee noin 100 metrin päässä kotiovelta, eli salille raahautuminen ei vaadi minkäänlaista urheutta, ja kesällä ei edes päällysvaatteita.

Aamulla ei vielä tuntunut tämä yllättävä urheutuminen mitenkään, iltapäiväkeikan jälkeen vartalo ei selvästikään jaksa enää arvostaa minkään sortin liikuntoa. No päätä voi vielä kääntää, jos on ihan pakko.

Yritän kovasti uskoa kuntosaliohjaajani lähtöevästyksiin, joista ensimmäinen käsitteli sitä, miten näin rapakuntoinen aloittelija tulee näkemään tuloksia viikottain. Ja toinen sitä, että kipu on ihan normaalia ja se menee ohi.

Raahaudun tästä lohduttavan teekupposen ääreen, jahka uskallan. Huomenna uudestaan, pakko mennä, kun maksoin jollekin fysiokuntotieteilijälle siitä, että se tekee mulle kunto-ohjelman ja opettaa käyttämään painopakkoja sisältäviä laitteita ilman että tulee kuolo. Jos ei siis tule ennen sitä.