Sain toisenkin apurahan, jipii.

Nyt meillä on ihan älyttömästi rahaa. Saamme lentoliput takaisin Suomeen ja elelemme ensi vuoden puolelle. No veroja ei tietysti näistä tuloista tarvitse maksaa, kun vuositulot eivät yllä progressiivisuuden alarajoille saakka edes, mutta on ihan parasta ettei tarvitse hetkeen huolehtia.

Jospa sitä sitten palaisin tutkimaan, mikä 'fakta' (tosiasia) on. Kuulostaa ehkä vähän pönöltä kysymykseltä, mutta kun yrittää määritellä 'faktaa', joutuu miettimään aika pitkään, eikä kaikinpuolin tyhjentävää vastausta ole, vaikka helposti kuvittelisi että on. Joudun säätämään yllättävän paljon filosofian kanssa, ja se ei ole erityisen hupaisaa, vaan pääasiassa sattuu päähän. Ranskalaisten filosofien puheiden lisäksi kaikkien muidenkin filosofien puheet ovat aika ikäviä ymmärryskohteita sellaisella kaurapuuromaisella tavalla: tiedän, että se on hyväksi minulle, mutta sen sisäistämisprosessi ei ole erityisen mieltäylentävä kokemus.

Ainoa tapa päästä mitenkään sivulta seuraavalle nukahtamatta on skipata relevantista pointista toiseen, ja repiä hupia (tai oppia) kaikista omituisuuksista. Olisi suotavaa, että minun tulevissa teoksissani ei ikinä löydy muotoiluja tyyliin "Itse asiassa, tosiasia on..." ("The fact is, in fact"...), "kuvitellaanpa" ("Let's imagine") tai "rakennetaanpa olkiukko tätä argumenttia tutkiaksemme" ("Let's build a straw man to look into this argument").

No joo, mitä nopeammin kahlaan läpi loput 400 sivua, sitä nopeammin pääsen käsiksi faktaa koskevaan historiantutkimukseen.  Joskus mietin, että olisi ehkä pitänyt ajatella useampaan kertaan kuinka paljon vähemmän tyhmää hommaa olisi ollut kirjoittaessa vaikka jonkun taulun historiasta, mutta epäilen että osaisin tehdä sellaisestakin just vähän liian työteliästä.