Hitaasti mutta varmasti. Muuttolaatikoiden ja -nyssäköiden
puoliintumisaika on noin kolmisen päivää. Viimeiset ovat aina
sitkeimpiä, samoin pienikokoisimmat. Ehkä ensi viikolla on jo tilaa
uudelle huonekalutoimitukselle.
Ropeconin suoritimme Rakkaan kanssa tänä vuonna pikana. 20 tuntiin
mahtui hurjan paljon hävyttömän hienoja juttutuokioita läheisien ja
uusien tovereiden kanssa, palaneella nurmikolla loikoilua, parisen
keskiaikatanssia, saunomista ja yön pituinen lautapelisessio. Parasta
oli kuitenkin toveruus.
Sunnuntaikin meni leppoisasti
huvittuessa ja huvitellessa. Alkoholisoiduimme jopa yhdellä annoksella.
Lääkkeeni selvästi purevat, kun alkoholin juominen ei saa minua enää
välittömästi ajautumaan "kukaan ei voi koskaan rakastaa minua"-laatikon
pimeimpään nurkkaan. Sen sijaan hihittelen huppelissa kuin sukujuhlissa
boolia salaa maistellut esiteini.
Maanantaina ahdistuin,
tiistaina kävin jo hoitamassa vaikean virallisen asian. Mitä yhden
päivän hukkaantuminen meinaa? Eipä juuri mitään.
Tänään kävin
juttelemassa Tädin kanssa, ja seuraavakin kerta on sovittu. Sitten
lirvahdin lääkärille peruutusajalla säädettyäni ensin vartin surkeana
ja hermostuneena ei-oota ja puhelinaikamahdollisuutta reseptionistin
kanssa. Pelastusnappuloita riittää neljän päivän sijaan seuraavaksi
kolmeksi kuukaudeksi, ja lääkäritäti sanoi uusivansa reseptin
tarvittaessa.
Otin tämän hyvän karman kiitollisuudella
vastaan. Ehkä mun hahmo pelaa Star
Wreck -pelimaailmassa ja on kehittynyt jo siinä määrin, että
pystyy säheltämään asiansa paitsi hunningolle, myös luovimaan itsensä
(ja satunnaisesti läheisensä) selkeämmille vesille.
keskiviikko, 16. elokuu 2006
Kommentit