Olen viime päivinä osannut jakaa ajan oikein roolipelaamisen ja tutkimuksen tekemisen välille. Fifty-sixty.

Seikkailimme ruhtinas Benedictin kanssa ympäriämpäri Avalonia ja Frankiaa. Seikkailun rauhallisin vaihe oli mantikoralla lentäminen. Saldo ei ollut hallinnollisesti yhtä paha kuin viimeksi, jolloin teimme Atlantikset, mutta henkilökohtaisella puolella tappiota tuli voittoihin suhteutettuna enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Opettelin myös tekemään helmikoruja pelaamisen lomassa, paitsi viimeisenä pelipäivänä, jolloin lähti alusta saakka menemään niin vauhdikkaasti ettei kyennyt keskittymään sormilla ajatteluun lainkaan. Vähän vielä tökkii solmujen kanssa, mutta alan oppia. Olen itsekseni sopinut, etten hanki lisää helmiä ennen kuin olen saanut aikaiseksi yhden korun, jota en halua purkaa. Näiden helmien kanssa näyttää olevan vähän sama homma kuin kankaiden. Jos niiden antaa, ne syövät budjetin ja jäävät vielä käkkimään nurkkiin. Tosin nämä vievät paljon vähemmän tilaa kuin ne.

Helmet ovat hupaisia. Aika nopeasti oppii laskemaan pelkän tuntoaistin perusteella. Ja käyhän tämä itsensä kehittämisestä prosessityöntekijän toimiin. Joka onkin varmaan rahakkain homma johon voin ryhtyä saatuani ne tohtorinpaperit, koska siihen pääsee ilman koulutusta.

Metodipaperini sai täyden hyväksynnän seminaarissa. Nyt pitäisi pikapikaa pohtia, että mitä mun  tarvitsee repiä sieltä Kööpenhaminasta esille. Lisää outoja vänkyröitä ainakin aluksi, luulisin.