Viime päivinä on ollut todella vaikeaa kirjoittaa tänne mitään, koska elämäni pyörii sittenkin aika paljon Rakkaan navan ympärillä. Valitettavasti ei kirjaimellisesti tällä hetkellä, mikä tekee asioista sitäkin hankalampaa.

Rakas on ollut flunssassa ja kurjuudessa ja minua harmittaa, kun en voi olla paikalla pitämässä huolta. Jos joku asia on viime päivinä kirkastunut kirkastumistaan, se on se, että pitää pyrkiä välttämään tällaisia pitkiä eroja tästä lähtien kynsin ja hampain. Elämä on vaan paljon mukavampaa ja helpompaa ja ihanampaa ja täydellisempää, kun on lähellä Rakkaintaan. Enää 26 päivää, se ei ole edes neljää viikkoa.

Kävin lauantaina mentorini ja hänen tyttöystävänsä bileissä. Oli ihan hupaisaa muuten, mutta ihmisten kanssa puhuminen on edelleen väsyttävää. Saksalaiset eivät myöskään tanssi kotibileissä, tai soita tanssittavaa musiikkia, joten liikuntakin oli jäädä vähiin. Sain kuitenkin ylipuhuttua hiukan tanssipoppia kello yhden jälkeen.

Viimeaikoina on ollut kummallisinta saksalaisten kanssa saksalaisista puhuminen. Vaikka päällepäin kaikki näyttävät yhtä tyylittömiltä ja puhuvat suurin piirtein samaa kieltä, he itse näkevät toisissaan outoja eroavaisuuksia joita ulkomaalaiset eivät huomaa, ja jotka johdetaan DDR:n ja BRD:n aikoihin.

Länsipuolelta tulevat saksalaiset ovat todella tyytyväisiä itseensä ja arrogantteja itäpuolelta tulevia kohtaan. Itäsaksalaiset ovat outoja, koska he jonottavatkin kummasti, sillä he menevät aina pisimpään jonoon, ja jalankulkijat pysähtyvät punaisiin liikennevaloihin, vaikka autoilijoita ei tulisi. Tämä johtuu siitä, että DDR:n aikoihin kaikki sääntöjä rikkoneet joutuivat vankilaan, ja jonottaminen johtuu siitä, että ihmiset ovat tottuneet siihen että pisimmän jonon kassalla on aina jotain haluttua tuontituotetta myynnissä. Kummatkaan länsisaksalaisten huomioista eivät oman empiriani mukaan pidä paikkaansa, ja selityksetkin vaikutttavat ehkä hiukan kapitalistisen vapauspropagandan värittämiltä.

Länsipuoliset myös vihaavat Itä-Saksa-veroa, joka on suora tulonsiirto länsipuolisen tulonsaajan palkasta itäpuolen jälleenrakentamisprojektiin. Vaikuttaahan se vähän epäreilulta, mutta poliittisesti täysin nerokkaalta vedolta. Vähänkö yhdistynyt Saksa olisi vielä isommissa sosiaalisissa ongelmissa, jos kaikki kynnelle kykenevät itäsaksalaiset muuttaisivat Länsi-Saksan puolelle, sen sijaan että nykyään vain pieni määrä muuttaa. Ottaen huomioon, että länsipuolella samasta työstä saa kaksinkertaista palkkaa, vaikka elämisen hinta ei ole Itä-vero mukaanlukienkaan lähellekään kaksinkertaista, itämuuttajien määrä on aivan älyttömän pieni.

Itäpuoliset puolestaan ymmärtävät länsipuolisten hätää. Myös silloin, kun länsipuoliset tulevat heidän yliopistoihinsa opiskelemaan, koska Idän yliopistot ovat Lännen yliopistoja parempia. Länsipuolisten mukaan tämä johtuu länsipuolisten taskuista maksetuista rahoista, itäpuolisten mukaan DDR:n aikana neuvostomallin mukaan uusitusta koulutus- ja tutkimusjärjestelmästä. Jos jotain hyvää Neuvostoliitosta löytyi, se taisi olla koulutus- ja tutkimusjärjestelmä.

Vaikea sitten sanoa ihmisiä kuunnellessaan, ketä tässä pitäisi uskoa. BDR:n kasvatteja, joilla ei omien sanojensa mukaan koskaan mitään ideologiaa ollut. Vai DDR:N kasvatteja, joilla oli ideologia, jonka olemassaolo myönnetään avoimesti. Mikäli ei puhuta politiikkaa itä-länsi-ottelun hengessä, kaikki vaikuttavat ihan samanlaisilta saksalaisilta. Kaikki ovat käyneet kouluaikanaan jossain keskitysleirissä, kaikki häpeävät Saksan menneisyyttä, kaikki pitävät uusnatseja syrjäytyneinä, toivonsa menettäneinä vihaisina nuorina. Tosin länsipuoliset kuvittelevat, että itäpuolisille ei koskaan kerrottu koulussa Natsi-Saksasta, ja siksi itäpuolella on niin paljon uusnatseja. Itäpuoliset myöntävät, että DDRläisen historianopetuksen mukaan natsit tulivat lännestä, ja Neuvostoliitto vapautti Itä-Saksan kansalaiset natseista. Uusnatsismin nähdään kuitenkin ottavan tulta alleen lähinnä työttömyydestä ja toivottomuudesta, jota Idässä on enemmän kuin Lännessä.

Todella outo tämä arjessa näkymätön rintama. Eivätkä saksalaiset näistä jutuista varmaan keskenään kauheasti ainakaan kasvokkain puhu, mutta ulkomaalaisten uteluihin vastataan kyllä. Länsipuoliset näkevät itsensä mielellään historian voittajina, itäpuoliset vaikuttavat antavan tämän tulkinnan anteeksi.