Huomenna suuntaan DC:aan aamujunalla.
Orientaatio loppui perjantaiaamuna. Oli yllättävän kurjaa erota
kaikista uusista ystävistä ja tutuista. Kurjuus vallan lisääntyi
iltapäivällä, kun joku paikallinen bakteeri pesiytyi silmiini. Niinpä
New Yorkissa turisteilun sijaan olen pääasiassa asioinut sängyn,
kylppärin ja keittiön välillä.
Sekä paikallisessa ensiavussa. Kahdesti. Toisella kerralla olin jo ihan
pro: läväytin vakuutuspaperit oikean henkilön eteen, vastasin sujuvasti
mihin tahansa suurin piirtein oikeilla äännearvoilla alkaneeseen
kutsuun, ja täyttelin nimeni oikeille viivoille oikeissa papereissa.
Onneksi satuin olemaan paikalliskulttuuria tuntevien kavereiden luona,
kun sairastuminen tapahtui. Vakuutusyhtiön ja erityyppisten klinikoiden
välillä navigointi sujui vaan niin paljon helpommin, kun joku tiesi
kertoa missä järjestyksessä edetä ja mitä kysymyksiä kysyä miltäkin
taholta.
Sairaalasta lähettivät laskun suoraan vakuutusyhtiölle, joten hoidon
hintaa en osaa sanoa. Ameriikassa lääkkeet maksavat lähes
kymmenkertaisesti sen minkä Suomessa. Vakuutusyhtiöni varmaan ilahtuu,
mutta minkäs teet.
Ilman näköä kun ei tule ammatinharjoituksesta saati sitten työpaikalle pääsystä yhtään mitään.
maanantai, 20. elokuu 2007
Kommentit