Muuttopakkaaminen on vihoviimeistä.

Ei se tetristely mitään, se on ihan hauskaa. Mutta vihaan kaikkea muuta pakkaamiseen liittyvää säätämistä: otetaanko-vai-jätetäänkö, laitetaanko-postissa-vai-kannetaanko, laitetaanko-nyt-vai-myöhemmin, meneekö-painorajan-yli, onks-vielä-jotain-jossain. Eikä tavaroilla niin väliä, ne on aina korvattavissa. Mutta miten tutkimusmateriaalin käy? Oletan, että postitse tavarat häviävät suuremmalla todennäköisyydellä kuin matkustajalentokone tippuu.

Vielä pitäisi päästä huonekaluista eroon ja siivota kämppä. Ja kirjoittaa siinä samalla yksi artikkeli, yksi konferenssipaperi ja pari apurahahakemusta. Ja järjestää yksi konferenssimatka. Ja kirjoittaa rapoja apurahanmyöntäjille. Työkonekin pitäisi tyhjentää. Tutkimustakin olisi hyvä tehdä kun kerran on vielä mahdollisuus. 

Taidanpa ensi töikseni toimittaa yhden siipan kotimaahan valtakirjoineen ja muine härpäkkeineen. :-(