Heräsin siihen, että aurinko paistoi silmiin.
Nerokasta. Pakotin myös Rakkaan pikapikaa ulos sängystä ja sit me
lähdettiin rantsuun. Talvivaatteet päällä tuntui ihan kesäisen
vilpoiselta.
Rantsussa kohtasimme paitsi paljon pikkuihmisiä, myös yhden
vammautuneen sorsatytön. Löysin taskustani pistaasihunajalevyn, josta
laitoin sille palasia hiekalle syötäväksi. Niin se vaan on, että tässä
elämässä selvitäkseen pitää olla joko hyvässä fyysisessä kunnossa tai
vähintään kekseliäs ja rohkea.
Seuratessamme aurinkoa löysimme parikin mukavaa poukamaa, joista löytyi
merilasia taskut täyteen. Merilasi on lasinpaloja, jotka aallot ovat
hioneet sileiksi. Niistä saa tosi sieviä koruja.
Tykkään kävelyistä, mutta tarvitsen aina jonkun syyn, jos ei ole
kävelyseuraa tarjolla. Merilasi on kyllä ehdottoman inspiroiva syy.
Aurinko on ihana. Elämä on kivaa.
sunnuntai, 17. joulukuu 2006
Kommentit