Heräsin siihen, että aurinko paistoi silmiin.

Nerokasta. Pakotin myös Rakkaan pikapikaa ulos sängystä ja sit me lähdettiin rantsuun. Talvivaatteet päällä tuntui ihan kesäisen vilpoiselta.

Rantsussa kohtasimme paitsi paljon pikkuihmisiä, myös yhden vammautuneen sorsatytön. Löysin taskustani pistaasihunajalevyn, josta laitoin sille palasia hiekalle syötäväksi. Niin se vaan on, että tässä elämässä selvitäkseen pitää olla joko hyvässä fyysisessä kunnossa tai vähintään kekseliäs ja rohkea.

Seuratessamme aurinkoa löysimme parikin mukavaa poukamaa, joista löytyi merilasia taskut täyteen. Merilasi on lasinpaloja, jotka aallot ovat hioneet sileiksi. Niistä saa tosi sieviä koruja.

Tykkään kävelyistä, mutta tarvitsen aina jonkun syyn, jos ei ole kävelyseuraa tarjolla. Merilasi on kyllä ehdottoman inspiroiva syy.

Aurinko on ihana. Elämä on kivaa.