Laitoin aiemmin tänään postiin kuoren, jossa oleville papereille saattaa tulla hinnaksi tonni per. Ne on aika kalliita papereita ne. Toivottavasti posti ei hukkaa.

Miellyttäviä tapojani:

1. Innostun pohtimisesta.
Jos mulle heittää melkein minkä tahansa ongelman, pyrin keksimään siihen ratkaisun. Sosiaalisissa ja loogis-analyyttista ajattelua vaativissa ongelmissa olen vieläpä tosi nopea. Tietokoneisiin liittyvät ongelmat vaativat niin paljon punnertamista, niin että en mielelläni niihin koske. Viime viikolla minun onnistui kuitenkin tunnin punnertamisen ja äheltämisen jälkeen hankkia etäyhteys Turun yliopiston verkkoon, vaikka se vaati kahden uuden ohjelman asentamisen lisäksi niiden keskinäisen käyttöjärjestyksen säätämistä vaillinaisilla ohjeilla.

2. Autan mielelläni, ymmärrän rajani.
Minulta saa apua kun sitä pyytää. Lisäksi osaan suhteuttaa avunannon tärkeyden oman henkilökohtaiseen tilanteeseeni niin, että kenenkään avunpyytäjän ei tarvitse jälkeenpäin ahdistua marttyyrinelkeistä. Jos en pysty auttamaan, neuvon avuntarvitsijan eteenpäin taholle joka pystyy.

3. Kokkaan maittavaa kasvisruokaa.
Teen mielelläni ruokaa kahdelle tai useammalle henkilölle. Ruoka on useimmiten syötävää, aina laktoosi-intoleranssi-ovo-vegeä ja siinä on proteiinit kohdallaan.

4. Osaan viihdyttää itseäni.
Minun seurassani ei ole pakko olla sosiaalinen.

5. Tykkään, kiitän ja pyydän anteeksi.
Jaan mielelläni sosiaalista affirmaatiota ja kiitoksia, jos niihin on pienintäkään aihetta. Yleensä on. Pyrin myös pyytämään anteeksi aina kun epäilen aihetta olevan, vaikka mulle on erittäin vaikeaa myöntää olevani väärässä. Anteeksipyynnön tarpeellisuuden indikaattorina onkin erittäin kätevä se tunne, että ei halua myöntää olevansa väärässä. Kiitokset ja affirmaatio tulevat nykyään itsestään, vaikka pari vuotta meni sitäkin opetellessa.

Haluaisin tässä ottaa vaarin tilaisuudesta ja kiittää kaikkia tovereita siitä, että he ovat olemassa minun maailmassani. Opin viime vaihdossa, että sitä pystyy elämään missä tahansa maailmankolkassa niin kauan kuin ympärillä on tovereita. Haluaisin pyytää anteeksi sitä, että olen ihan scheisse pitämään yhteyttä. Toivottavasti tämä blogi edes jotenkuten vastaa yhteydenpidollisia vehkeilyjä. Jos on mitään epäilyksiä siitä, oletteko tovereita vai nou, lähettäkää sähköpostia, niin ratkaistaan asia yhdessä. Jos sähköpostia ei tule epäilyksistä huolimatta lähetettyä, epäilykset eivät selvästikään ole riittävän vakavia uhatakseen toveriutemme olemassaoloa.

Haastan edelleen samat toverit kuin viimeksi.