Laitoin aiemmin tänään postiin kuoren, jossa oleville papereille
saattaa tulla hinnaksi tonni per. Ne on aika kalliita papereita ne.
Toivottavasti posti ei hukkaa.
Miellyttäviä tapojani:
1. Innostun pohtimisesta.
Jos mulle heittää melkein minkä tahansa ongelman, pyrin keksimään
siihen ratkaisun. Sosiaalisissa ja loogis-analyyttista ajattelua
vaativissa ongelmissa olen vieläpä tosi nopea. Tietokoneisiin liittyvät
ongelmat vaativat niin paljon punnertamista, niin että en mielelläni
niihin koske. Viime viikolla minun onnistui kuitenkin tunnin
punnertamisen ja äheltämisen jälkeen hankkia etäyhteys Turun yliopiston
verkkoon, vaikka se vaati kahden uuden ohjelman asentamisen lisäksi
niiden keskinäisen käyttöjärjestyksen säätämistä vaillinaisilla
ohjeilla.
2. Autan mielelläni, ymmärrän rajani.
Minulta saa apua kun sitä pyytää. Lisäksi osaan suhteuttaa avunannon
tärkeyden oman henkilökohtaiseen tilanteeseeni niin, että kenenkään
avunpyytäjän ei tarvitse jälkeenpäin ahdistua marttyyrinelkeistä. Jos
en pysty auttamaan, neuvon avuntarvitsijan eteenpäin taholle joka
pystyy.
3. Kokkaan maittavaa kasvisruokaa.
Teen
mielelläni ruokaa kahdelle tai useammalle henkilölle. Ruoka on
useimmiten syötävää, aina laktoosi-intoleranssi-ovo-vegeä ja siinä on
proteiinit kohdallaan.
4. Osaan viihdyttää itseäni.
Minun seurassani ei ole pakko olla sosiaalinen.
5. Tykkään, kiitän ja pyydän anteeksi.
Jaan mielelläni sosiaalista affirmaatiota ja kiitoksia, jos niihin on
pienintäkään aihetta. Yleensä on. Pyrin myös pyytämään anteeksi aina
kun epäilen aihetta olevan, vaikka mulle on erittäin vaikeaa myöntää
olevani väärässä. Anteeksipyynnön tarpeellisuuden indikaattorina onkin
erittäin kätevä se tunne, että ei halua myöntää olevansa väärässä.
Kiitokset ja affirmaatio tulevat nykyään itsestään, vaikka pari vuotta
meni sitäkin opetellessa.
Haluaisin tässä ottaa vaarin
tilaisuudesta ja kiittää kaikkia tovereita siitä, että he ovat olemassa
minun maailmassani. Opin viime vaihdossa, että sitä pystyy elämään
missä tahansa maailmankolkassa niin kauan kuin ympärillä on tovereita.
Haluaisin pyytää anteeksi sitä, että olen ihan scheisse pitämään
yhteyttä. Toivottavasti tämä blogi edes jotenkuten vastaa
yhteydenpidollisia vehkeilyjä. Jos on mitään epäilyksiä siitä, oletteko
tovereita vai nou, lähettäkää sähköpostia, niin ratkaistaan asia
yhdessä. Jos sähköpostia ei tule epäilyksistä huolimatta lähetettyä,
epäilykset eivät selvästikään ole riittävän vakavia uhatakseen
toveriutemme olemassaoloa.
Haastan edelleen samat toverit kuin viimeksi.
maanantai, 30. tammikuu 2006
Kommentit