Siis mitä laitetaan päälle, kun täysipäiväisen koulutusistuntopäivän jälkeen juostaan ministeriöön kaffelle ja pullalle?
Heräsin eilen funtsimaan tätä kysymystä oikein käytännössä. Jalat
valittavat. Parin tunnin sompailun jälkeen kävi selväksi, että elävän
elämän sivutuotteita varten tulee vaatekappaleet hankittaman Sokkarilta
tai Stockalta. Oikeaa elämää varten riittää, kun käy nappaamassa
H&M:ltä sen seuraavan samanlaisen mustan trikoopaidan liiaksi
kauhtuneen tilalle. Pitää vaan muistaa että talvi=pitkät hihat ja
kesä=lyhyet hihat tai ei laisinkaan.
Kun muissa lafkoissa on myyjiä pääasiassa kassaneiteinä, S-firmoissa
voi mennä myyjä(ttäre)n luo ja kertoa itkua vääntäen, että "Nyt
tarvitsisin jotain, oletettavasti mekon, joka selviää hengissä
koulutuspäivän istumisista ja syömisistä, ja transformoituu siihen
perään iltatilaisuuteen sopivaksi. Ei jakkupukua, ei housuja, kiitos".
Ja tapahtuu sellaisina hetkinä, että myyjätärihminen ottaa suuntiman ja
lähtee toimittamaan missiota. Ja kappas, mekkoja löytyy, etenkin
transformaatiokykyisiä.
Juuri kun ongelma näyttää ratkaistulta ja syli pursuilee
mekkoehdokkaista, sovituskopissa sitten käykin niin, että ei käy. Olen
keskivartalon kehityksestä huolimatta edelleen vääränkokoinen
mahtuakseni sievästi tarjokkaisiin. Pääasiassa selkä on liian lyhyt, ja
sääret.
Optimistina toistin kuitenkin eilisen operaation tänään 2,5
-kertaisena. Edelleen sekä sääret että selkä väärässä mitassa.
Hylkäsin kivoimman tarjokkaan, koska se oli tekokuitua ja tuntui
ikävältä.
Pitkän marssin shoppailussa on kuitenkin se hyvä puoli, että satoja
no-ei-todellakaan-reaktiivisia riepuja nähtyään sitä on jokseenkin
selvillä siitä, mikä voisi näyttää kivalta. Marssin kangasosastolle,
hankin pari metriä samettinauhaa ja hameosallisen verran marimekon
mustavalkoista Samovaaria. Miehusta tulee valkoisesta
puuvillabatistista. Vetskariin ei tarvitse ryhtyä, koska samettinauha
toimittaa paitsi olkaimia, myös vyötä.
Jalkoihin sattuu, päähän ei. Lisäksi kolttu käynee kesämekosta. Loistavaa.
perjantai, 4. toukokuu 2007
Kommentit